Tie

|
No niin. Tällä kertaa olikin pitkä viikonloppu tiedossa ja saatiinkin aika paljon aikaseks.

Perjantaina käytiin heti aamusta pankilla. Saatiin laina tontin ostoa varten, mikä on aika jees. :) Jouduin liittymään Nivalan OP:n asiakkaaksi, mutta mä saatan nyt ehkä jopa kestää sen. Lappuja allekirjoitettiin varmaan sata ja kiitokseksi saatiin juustosetti ja kaks pipoa, jeij!




Perjantaina tavattiin myös piirtäjä. Aluksi meidän piti treffata eläkkeellä oleva rakentaja/piirtäjä, joka olisi ollut halpa. Mutta muutaman puhelun jälkeen jäi miehestä sellainen kuva, että hän ei ollut aivan sellainen mitä etsimme. No, Nivalassa kun olimme, niin suuntasimme erääseen suunnittelufirmaan, jossa juttelimme mukavan nuoren (nais)suunnittelijan kanssa. Yhteistyö alkoi hyvin, joten eiköhän tällä kokoonpanolla jatketa eteenpäin, kunhan hinnasta sovitaan. :)

Illemmalla alkoi pää olemaan täynnä pohjapiirustuksia, joten suuntasimme Ylivieskaan. Ennätimme yhdessä sisustuskaupassa käydä, joka kuulosti liian hyvältä ollakseen totta. Firma lupasi tehdä ilmaisen sisustussuunnitelman ilman ostopakkoa. Eli sinne suuntaan ehkä sitten joskus kesällä uudestaan. :)

Lauantaina ja sunnuntaiaamuna mietittiin ulkoseinien väriä. Siitäkin aletaan olemaan pikkuhiljaa samaa mieltä.. :) Sitten kotimatkalla piipahdimme tontilla ja arvatkaa mitä?? Sinne oli tie! Ihan siihen meidän tontille saakka! Me voimme mennä vaikka paistamaan makkaraa sinne! Lisäksi rannassa oli ruopattu ja jää oli täynnä mahdollista täyttömaata. Pitänee kunnalta kysellä tarkemmin, että saako ne omaan käyttöön... Mutta voi pojat, tie!

Sieltä se tulee....



..ja sinne se menee.



Meidän ranta ja täyttömaat!
 

Ja posti toi Karpalon

|
Luukusta kolahti juuri virallinen kirjekuori, jolla Pihtiputaan kunta ilmoitti virallisesti Karpalon kohtalon. Kunnanhallitus hyväksyi tarjouksemme 11. tammikuuta istumassaan kokouksessa. Mitä tähän nyt sanoisi... odotettua mutta tuntuu silti hienolta - edistykseltä:)! Nyt suunnittelua ja valmisteluja on enemmän kuin mukava jatkaa.



Se pessimistipiru olkapäällä toki muistuttaa siitä, että päätökseen voidaan vaatia vielä oikaisua 14 päivän kuluessa. Nyt vaan pekkua pystyyn ja tuohuksia tai suitsukkeita kunkin suuntautumisen mukaan tupsuttelemaan, ettei kenelläkään olisi Ruponrannan aka Niemenharjunrannan tonteista kovin suuria kimpaleita hampaanvälissä.

Tuumailua

|
Viikonloppu tuli ja meni hujauksessa. Ja mitäpäs sitä muuta miettimään kuin taloa! Kiitos Nelsonin, olemme päässeet suuuuren harppauksen eteenpäin suunnittelussa. We owe you one! Saimme siis häneltä Interior designer -ohjelman koneellemme, joka on kuin "aikuisten Sims". Sillä voi siis piirtää mieleisensä pohjapiirustuksen, katsella taloa sisältä päin 3D:nä, valita tapettia, lattiamallia, ovia, portaita..... Ah ja voih! Huoneet ovat hakeneet siis muotoaan, järjestystä on jälleen vaihdettu ja yläkertaa on pohdittu (ts. peiton alta ilmoitin pienellä äänellä, etten tykkää yläkerrasta, joten tee sille jotain!). Ja hiljalleen Ahava alkaa saamaan muotonsa. 

Neliöitä on tällä hetkellä alakerrassa n. 130, joka on joidenkin mielestä hieman liikaa. Itse en haluaisi enää mistään huoneesta ottaa yhtään neliöitä pois, mutta ehkä pitää joustaa. Meitä asukkaita kun kummiskin on vain kaksi + kissa, että ehkä vähempikin riittää. Mutta kun eihän sitä tiedä, kuinka monta lasta me saadaan ja kuinka paljon ne haluaa tilaa itselleen! Nimim. Traumatisoitunut siitä, ettei saanut kunnon huonetta ennen kuin täytti 15.

Ensi viikolla sitten olisikin aiheena pankissa käynti (klunks) ja mahdollisesti talon piirtäjän tapaaminen. Ja jossain vaiheessa vissiin pitäisi kuitata se tonttikin virallisesti itsellemme. Hiljaa hyvää tulee!

Lämpöä tupaan

|
Minut nimitettiin viralliseksi lämmitysvastaavaksi. Minun siis pitäis löytää juuri meille sopiva lämmityssysteemi, joka aluksi kuulosti kivalta projektilta mutta on jo nyt aiheuttanut harmaita hiuksia. 

Tässä meidän "vaatimukset":
  • varaava takka ja/tai leivinuuni tulee ehdottomasti olla, meillä on puuta jota polttaa!
  • sähkönkulutuksen pitää olla kohtuullinen
  • lämmitysjärjestelmän tulee olla helppokäyttöinen ja huoleton, jonka voi jättää "pitämään taloa pystyssä"
Lisäksi  kunta toivoo, että uusissa taloissa käytettäisiin uusiutuvia energioita (mm. maa- ja järvi-lämpöä, auringosta ja tuulesta saatavaa energiaa sekä pelletti- ja hakelämpöä). Ihan järkevät toivomukset, eletäänhän tässä nykyään niin egologista aikaa, että! Mutta mikä se sitten toimis meillä?

Uuni- + sähkölämmitys: Ehkä yksi halvimmista systeemeistä noin niinku aloituskustannukseltaan. Yksinkertainen ja ihan hyväksi havaittu tapa. Miinuksena suuri sähkönkulutus. Ja mistäs sen tietää, miten kallista sähkö on sitten tulevaisuudessa!

Öljykattila: Tiukka ei. Öljy kallista. Ei, ei ja ei.

Pelletti: Tähän ei ole vielä tullut tutustuttua, mutta ensitutina on sellainen, että ei ehkä. Ei toimi ilman valvojaa, jos käy vaikka reissussa pari viikkoa.

Maalämpö: Tämä oli vahva ykkönen pitkään, koska rakennamme järven rantaan. Todella yksinkertaista olisi laittaa lämpöputket veteen ja imeä sieltä "ilmaista" lämpöä. Maalämpöpumppujen kehutaan olevan pitkäikäisiä (n. 20 vuotta) ja lisäksi se on huoleton eikä tarvitse huoltoa juuri lainkaan. Mutta sitten miinukset! Kalliit aloituskustannukset (n. 13 000 e ->). Lämmitys toimii parhaiten lattiassa, mutta koska meille tulee paljon lautalattiaa, niin se ei toimi siinä (lauta mahdollisesti halkeilee lämmön vaihtelun johdosta, lisäksi oikea puu eristää todella hyvin). Lisäksi on kuulunut huhuja, että sähkömittarit näyttää huimia lukuja vaikka niin ei pitäisi olla ja myös pumppujen ikä saattaakin olla vain 10 vuotta.  

Vesi-ilmalämpöpumppu: Tätä systeemiä en ihan täysin vielä ymmärrä, mutta kuulostaa ihan okei hommalta. Plussana käyttöveden lämmitys samalla ja tasainen lämpö. Myös huoleton, jonka voi säätää pienemmälle lämmölle ja lähteä lomalle. Mutta mitenkäs huolto? Missä lähin huoltomies, Jyväskylässäkö?

Poistoilmalämpöpumppu: Itseäni tämä kiehtoisi. Pumppu hyödyntäisi sisällä olevan lämmön ja jakaisi sen tasaisesti joka puolelle. Lisäksi se toisi ulkoa korvaavan ilman, jota varmaan tarvitaankin nykyvaatimusten mukaisissa taloissa. Kustannukset varmasti pienemmät kuin mitä maalämmössä, mutta mitenhän taas huolto? Ja sähkönkulutus?

Pää hajoaa ihan täysin. Voisiko joku fiksu tulla ja sanoa, mikä meillä toimii? Kohta nimittäin päädymme siihen sähköön ja puuhun ja itseäni ei kyllä suoraan sanottuna houkuta se sitten yhtään! Kertokaa ihmiset, avautukaa!

Tontin paikka

|
Eilisiltana kunnalla on ollut kokous mm. tarjousten hyväksymisestä, joten eiköhän tässä uskalla jo vilauttaa, että missäpäin se meidän tuleva mystinen tontti on. (Toivotaan ainakin, että tarjous on hyväksytty, ei sieltä ainakaan ole mitään kuulunut.)

Tontti on siis ympyröity punaisella, jos ette sattunut huomaamaan. Klikkaamalla saatte kuvaa suuremmaksi. Eli ihan vasemmalla näkyy Niemenharjuntie, josta lähtee pian asfaltoidut tiet tuonne rantaan päin. 



...Ja kyllä, Motsku on ihan melkein siinä vieressä, voi onnea!

Peittoa peiton päälle

|
Jo tässä vaiheessa näyttää selvältä, että rakennuksen suunnittelun tärkein ja epäilemättä myös monimutkaisin kysymys tulee olemaan energiatehokkuus. Eli osiinsa purettuna se, millä tavalla eristys, lämmitys, jäähdytys ja ilmanvaihto tullaan rakentamaan. Tehtävän tekevät haasteelliseksi vuoden alussa voimaanastuneet uudet rakennusmääräykset, joissa energiatehokkuutta haetaan lähinnä laittamalla tiiviisti peittoa peiton päälle.

Kasvavien eristepaksuuksien hyödyt tuntuvat tuulesta temmatuilta ja samaa mieltä asiasta näyttää olevan ainakin talonrakennustekniikan professori Ralf Lindberg, jota oli haastateltu uusien määräyksien arkijärjen puutteesta sunnuntain (10.1.) Keskisuomalaiseen.
- Mitä enemmän mennään suuriin eristysmääriin sitä pienempi on viansietokyky. Virheitä ei saa tulla suunnittelupöydällä, rakentamisessa eikä asumisessa,sanoo Ralf ja jatkaa monimutkaisten järjestelmien riskeistä.
-Nykymaailma on monimutkaisten järjestelmien maailma. Me kuvittelemme, että voisimme hallita niitä hyvin. Olen koko urani ajan yrittänyt edistää sitä, että tästä tehtäisiin yksinkertaisempaa. Ja kyllä yksinkertaisiakin taloja tehdään, mutta ne ovat yksittäistapauksia.

Haastattelu sai ajattelemaan sitä, voinko aikuisten oikeasti olettaa, että voimme rakentaa talon täysin virheettömästi. En usko, että pystymme. Virheitä syntyy varmasti vaikka mukana olisivat parhaat suunnittelijat ja kokeneimmat rakentajat. Virheitä syntyy vaikka rakentaisimme talon oman metsän pitkien puiden sijasta talotehtaalla mittatarkasti kootuista elementeistä. Rakentelussa asioilla vaan on taipumusta mennä pieleen ja siksi myös virheille tulee olla mielestäni tilaa.

On jännittävää nähdä, millaisen tuulimyllyn ajatus terveestä ja yksinkertaisesta talosta kohtaa uusissa määräyksissä.

Nimellä pilattu

|
Jos joku ei ole vielä hoksannut, niin tuo Ahava viittaa meidän keksimään tontin nimeen. Mielestämme nimi oli osuva, sillä tuulen puhaltaessa järveltä päin talvisin, on naama aika ahavoitunut. Eli suhteellisen cool-paikka meillä.

Mutta! Kunta onkin salaa meiltä mennyt jo tontin nimeämään! Ja nimi ei ole yhtään niin cool, kuin mitä meillä! Ehei, se on Karpalo! Siis mitvit? Monet unettomat yöt vietimme ja mietimme nimeä ja sitten se onkin jo Karpalo! En minä halua!

Mitä tehdä, muutammeko nimen Karpalosta Ahavaan vai toisinpäin? Miltä kuulostaisi "Operaatio Karpalo"?

Tilaa! Tilaa!

|
Pakkasentäyteinen vuodenvaihde on mennyt taloprojektin suunnittelun merkeissä. Lyijykynä on lyhentynyt ja kumia on kulutettu kun rakennus on hakenut muotoaan. Perusasiat rakenteista ja huonejaosta alkavat nyt olla niin kasassa, että sopivan suunnittelijan haku on kohta käsillä. Minkälainen talostamme sitten tulee?



Tavoitteena on avara ja käytännöllinen kokonaisuus. Avaruutta ja sen tuntua suunnitelmissa rakennettu keskittämällä ruokailu- ja oleskelutilat sekä keittiö yhtenäiseksi tilaksi reilunkokoisen varaavan tulisijakompleksin ympärille. Tupakeittiöpuuhamaa sijoitetaan rakennuksen järvenpuoleiselle sivulle, jossa valoa ja raikasta maisemaa saadaan sisälle tulvaksi asti. Avoin tila jatkuu eteisaulana aina etuovelle saakka. Ajatuksena on saada valo, tulisijojen lämpö ja ihmiset virtaamaan tilassa mahdollisimman esteettömästi. Järven puolella olevissa tiloissa käytännöllisyyttä haetaan juuri esteettömyydestä. Simppeleissä tiloissa liikkumisessa, sisustamisessa ja kalustamisessa on vaihtoehtoja - mielelle ja maulle ja elämäntilanteille jää tilaa muuttua.

Filosofialle olen hakenut henkistä tukea netistä valmistalovalmistajien lukemattomista pientalomalleista. Malleista on löytynyt tilajakoon paljon hyviä vinkkejä, mutta vielä enemmän esimerkkejä tunkkaisista pohjaratkaisuista. Parhaimmat (pahimmat) mallit ovat optimoinnin huipputuotteita, joissa väliseinäviidakko merkkaa jokaisen neliön tiettyyn tarkoitukseen. Jotain vaan on mielestäni pielessä, jos oma koti on valmistuttuaan niin "valmiiksi mietitty", että sitä ei voi muokata mieleisekseen enää muuten kuin joko maalitelaan tai moottorisahaan tarttumalla.