Heinäkuun iso sana työmaalla ovat olleet katot - sisäkatot noin tarkemmin ottaen. Ei siis palkki tai tarkemmin ottaen sen käsittely senkin irvileukaiset ystäväiset :P! Kattojen pintakäsittelystä blogissa on vähän jo asiaa ollutkin, mutta paneelitekniset yksityiskohdat ovat jääneet vähemmälle pureskelulle.
Katoissa käytetään kautta linjan koivupaneelia. Alakerran tekoon käytettiin 100 mm:n ja 120 mm:n paneeleita. Vierekkäin vertailtuna eron kyllä näkee, mutta sinne se vaan kattoa koputellessa hävisi. Ero leveyksissä ei osu enää silmään kun 100 mm tavara käytettiin pienemmissä huoneissa ja 120 mm paneelit isoilla pinnoilla. Ensimmäinen lakkaus puolestaan tasoitti sopivasti pintapuolisia laatueroja. Se pehmensi koivusta muutoin selkeästi erottuvat tummat oksansilmät ja pienet "viat" puuaineessa. Lakkauksella muutamat kovan lahon kirjailemat raakkipaneelit saatiin sekundasta priimaksi. Laho ei tietenkään katoa minnekään, mutta sen loimuttamat paneelit tuovat nyt mukavaa eloa kattoon ja muistuttavat mistä se on tehty. Makuasioita juu-u, mutta rohkenen suositella kokeilemaan...
Kodinhoitohuoneen kattoa 120 mm paneelista.
Yläkertaan napsutellaan parhaillaan kapeaa, höylän terien jälkeen 70 mm leveää paneelia. Kun pontit loksahtavat paikoilleen, etenee katto yhdellä paneelilla kokonaiset 50 mm. Kun yläkerran katoissa on vatupassissa kellivän keskikohdan lisäksi kaksi viistoa lapetta, on katon tekoon tarvittavien osien määrä melkoinen. Katon teko on silti kohtuullisen nopeaa: lyhyt pätkä uppoaa ponttiin ilman hieromista ja huonekorkeus on alakerran huoneita matalammalla. Samaa paneelia on tarkoitus käyttää myös yläkerran aulatilassa puolipaneelina. Töiden eteneminen näyttää sen, millaisen ilmeen kapea paneeli yläkerran tiloille loppujen lopuksi antaa. - Meillehän tulee oikeen Wanhan ajan kammarit, sano Janet kun järvikammarin tuoreen katon näki. Näin siinä taitaa käydä.
Harjukammarin kattoa 70 mm paneelista.
Yleensä ottaen koivusta tulee katsetta ja osumia kestävä katto, kuiva koivupuu kun ei pikkukolhuja säikähdä. Tekovaiheessa puun kovuus on hyvä ja huono asia. Pienistä kolhuista ja kovakätisestä ponttiin pakottamisesta ei jää paneeliin mainittavia jälkiä. Kovuus tuo mukanaan tietenkin myös jekkunsa. Pitkät paneelit eivät uppoa ponttiin ihan käsin taputtelemalla, vaan ne pitää havupuupaneeleita useammin vääntää paikoilleen piikin avulla. Lisäksi pora jumiutuu helposti tiiviiseen puuhun. Tästä syystä valorasioiden, ilmanvaihdon ym. isojen reikien porauksessa kannattaa olla ekstratarkkana: työskentele rauhallisesti, käytä teräviä rasiateriä ja huolehdi, että viimeisin vakuutusmaksuerä on hoidettu.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti