*huokaus*

Ei mitään uutta länsirintamalla. Ei mitään. Nyt on joku ihmeellinen luova tauko menossa raksan suhteen. Ei hommat etene ei. Mies lähtee tänään Ruotsiin työreissulle, palaa varmaankin perjantaina. Raksalla ei siis tapahdu mitään. Hieman vaan meinaa turhauttaa. Kunpa osaisi tehdä edes jotain siellä yksin. Mutta enhän minä. Tyydyn käyttämään syyslomani reissaamiseen (tänään palasin Jyväskylästä kolmen päivän reissulta) ja askartelemaan joulukortteja. Mikä lie kaamosmasennus on iskenyt päälle. Kamerakaan ei ole maisemissa, niin ei voi ottaa kuvia mistään. Äh.


Positiivinen uutinen on se, että eirajanaapuritontillavaansiinäseuraavassa on tapahtunut puunkaatoasioita tässä joku aika sitten. Siis vau. Ehkä siihenkin joku alkaa jonain päivänä rakentamaan. Lisäksi me elättelemme toiveita siitä, että se meidän naapuritontti olisi mennyt kaupaksi ja toivon mukaan joku tolokun immeinen sen olisi ostanut. Olisi kiva päästä keskustelemaan mm. siitä, että saadaanko rakentaa esim. 2,5 metrin päähän rajasta eikä siis viiden metrin päähän kuten laki määrää. Tulee muuten nimittäin vähän liian ahdas siitä meidän pihasta, kun sinne autotallikin joskus nousee. Että näin. :)


---


Pahoittelen tekstin sisällön puuttumista. Oli vaan pakko päivittää edes jotain. :)


---


Päivän vinkki: kannattaa käyttää ihmisiä raksalla vain parin kuukauden välein. Silloin vieraat saavat huokailla, että miten paljon olemmekaan saaneet aikaiseksi ja miten hyvältä kaikki näyttää. Tulee sellainen olo, että ehkä me olemmekin saaneet jotain valmiiksi! Nimim. "Veljenpojat" olivat ihmeissään siitä, miten paljon olimmekaan saaneet tehdyksi. :P

Raksavapaa viikonloppu - ainakin melkein

Jo kuukausi sitten päätimme, että kunhan katto tulee valmiiksi niin lähdemme kaksistaan reissuun jonnekin. Ihan sama minne, kunhan pääsee vähäksi aikaa raksasta eroon. No, katto ei nyt ihan täysin ollut valmis (n. 97 %), mutta läksimme silti Raaheen perjantaina. Ja yhdessä päätimme, ettemme puhu koko viikonloppuna rakentamisesta mitään - ja kappas vain! Lupaus piti! Ei käyty missään sisustuskaupassa, ei tapetti- saatikka kaakelikaupassa. Kiertelimme kaupunkia, osteltiin niitä näitä ja käytiin kiinalaisessa syömässä (ai että mä olenkin kaivannut kiinalaista ruokaa!). Tänä aamuna läksimme ajelemaan kotia päin. Iltapäivällä kun pääsimme kotiin, niin arki tuli heti vastaan. Hepe heitti haalarit niskaan ja läksi raksalle, minä jäin nököttämään kotiin. Ei mennyt kuin puoli tuntia, niin tuli käsky mennä raksalle siivoamaan. Ai mikä sotku siellä oli, kun eihän siellä oltu tehty viikonloppuna mitään?? No, tämmönen sotku (taattua kännykamera laatua):

Note to self: huopapalojen laittaminen kattoon aiheuttaa äärimmäisen paljon moskaa. Myös navakka tuuli vaikeuttaa siistinä pysymistä.

Nopeasti nuo tuli yhdessä siivottua, mutta tympeetä ylimäärästä työtähän tuo on, kun ne oli kerenny levitä niin isolle alueelle.

Tältä talo näyttää tällä hetkellä. Vielä ulkovuorilaudat ja ikkunat paikoilleen, niin sitten se vasta talolta näyttääkin!

Sisällä on aloitettu varovainen alajuoksujen kuivaaminen. Haikeudella muistelen niitä kuumia kesäpäiviä, kun ne laitettiin paikoilleen ja ne oli monta viikkoa kuivana. Pieni sadekaan ei haitannut, kun kesä kuivatti. Ikävä kyllä syyssadetta tuli tuossa joku aika sitten niin paljon, että joka paikka on nyt märkänä vaikka katto onkin päällä. Ja kun ikkunat ei vielä ole paikallaan, niin jotenkin ne alajuoksut pitäisi saada kuivaksi. Hepe rakenti sellaisen "minisaunan" muovista, jonka sisällä on lämpöpuhallin. Sitä sitten siirrellään pikkuhiljaa seinän vierttä etiäpäin, jotta paikat kuivuisi. :) Kosteushommeleita seuraamme tuollaisella sääasemalla,joka kertoo sisä- ja ulkotilan kosteuden. 

Oikeassa reunassa ylhäällä näkyy jollain lailla noita kosteuksia: talon sisällä on 84%, kun taas se toinen anturi on siellä "saunassa", jossa kosteus on enää vain 49%. Että kai se kuivatushomma toimii? :)

------

Raksalla on muuten tavattu erilaisia eläimiä. Ihan ensimmäisellä kerralla kun kävimme tuolla uudella asuntoalueella lähes vuosi sitten, niin näimme siellä pari kaurista loikkimassa. Sittemmin siellä on törmännyt lähes joka ilta pupuihin, jotka vauhkona pomppivat sinne tänne ja lisäksi yksi kissa on käynyt iskemässä juttua. Erikoisimpia eläimiä on ollut kärppä, joka livisti lavan alta karkuun sekä lepakko, joka oli päiväunilla lautakasassa. Meidän äiti sen sieltä löyti ja pieni naisellinen kiljaisu taisi päästä. Ja voi että lepakkoa otti päähän kun se herätettiin! Päästeli sellaisia viehättäviä ääniä siinä. Tietenkään kamera ei ollut silloin mukana, joten sekin elikko ikuistettiin puhelimella:

Siis yök! Isä sen sitten pelasti toiseen lautakasaan nukkumaan. Aika inhottava elikko. :/

Mutta että semmoinen päivitys! Kovasti äsken katselin toisten blogeja ja huokailin, että kaikki muut on jo niin paljon pidemmällä tuossa rakentamisessa kuin mitä me.... Mutta kun on päätetty itse tehdä, niin eiköhän sitä itse tehdä ihan loppuun asti. Ehkä sitten jouluksi 2011 pääsisi kotiin.... :)