Viikonloppuhommia

|
Tänä viikonloppu olikin harvinainen, kun olimme Hepen kanssa ihan kaksistaan raksalla. Mitään mahdottomuuksia emme saaneet aikaiseksi, mutta jotain pientä kumminkin. :)

Viikolla oli ukot ahkeroineet yläkerrankin loput kattopaneelit paikoilleen. Kyllä on nyt aula hyvännäköinen!



Yläkerran aulassa on tuollaiset
mukavat viisteet, jotka näyttävät
nyt todella hyviltä paneeleiden kanssa.

Eilen tuumailtiin (taas) terassia ja pihasaunaa. Lopultakin päädyimme molempia miellyttävään ratkaisuun, mutta niistä sitten juttua joskus myöhemmin lisää. :) Lakkasimme myös jonkun verran yläkerran aulan puolipaneeleita, jotka sitten tänään nostelimme ylös valmiiksi. Minä sitten lakkasin loput paneelit tänään, joten paneeleiden lakkaaminen on hetkeksi ohitse! Heikki laittoi alakerrassa viimeisen gyproclevyn paikoilleen ja siirtyi sitten laittelemaan yläkerran viimeisiä levyjä. Sieltä nyt vielä muutama puuttuu, mutta ei se kauheasti haittaa. Kunhan saisi nyt alakerran seinät valmiiksi....

Ja lopultakin tänään kokeilin olkkarin palkin hiomista! Heikin isä toi lainaan sellaisen hiomakoneen, jolla pörryyttelin sitten pikkupätkän palkkia tasaiseksi. Voin sanoa, että otti käsiin se homma. :) 


Ai miksi hioin vain tuollaisen pikkupätkän? Noh, siihen on kaksi syytä: 1) piipun muuraus alkaa pian, joten osa palkkia pitäisi hioa + lakata ennenkuin se piippu estää sen, sekä 2) koska ne keittiönkaapit on (edelleen) tiellä. Pidetään nyt alkavalla viikolla peukkuja, että kaapit lähtevät parempaan säilytykseen pikimmiten.

Ai kauhia, elokuu on jo huomenna! Mihin tämä aika on mennyt...?

Viikon vinkki

|
Tässäpä uusille rakentajille viikon vinkki!


Tuntuuko siltä, ettei mieleistäsi pohjaratkaisua löydy millään siihen unelmiesi taloon? Tuijotatko päivät pitkät eri talofirmojen pohjapiirustuksia ja mietit ja käännät ja väännät niistä parasta ratkaisua? Harmittaako iltaisin mennä nukkumaan, kun et voi käyttää päivän jokaista tuntia pohjaratkaisun pähkimiseen? Ei hätää! Finlaysonilla on helpotus ongelmiisi!

Mikäpä olisi sen mukavampaa kun pitkän pähkäilypäivän jälkeen voisi illalla sukeltaa pohjapiirustusten sekaan! Kylläpä tulisi pohjapiirustukset mukavasti uniin mukaan ja täten voisit keksiä mitä luovimpia ratkaisuja juuri sinun taloosi!



Kuva Finlaysonin sivuilta

This is humor. :P

Ei menny niinku Strömsössä...

|
Ensimmäinen epätoivon hetki tuli vastaan viikonloppuna. Itkukin oli jo lähellä. Tarina menee siis näin:


Viime viikolla meidän keittiötoimittaja oli käynyt raksalla, kun minun isäni oli ollut siellä hommissa. Tämä keittiötoimittaja oli sanonut, että hänen varastonsa käyvät pieniksi, joten hänen pitäisi tuoda keittiökaapit meille jo nyt (toimitus oli sovittu syyskuulle). Isä oli sitten ollut että nojaa, selvä, jos sieltä pelkät keittiönkaapit tulee. No, me kun kuultiin asiasta, niin hieman kieltä naksuttelimme ja mietimme, että niinköhän tämä nyt onnistuu, kun on nuo lattiat vielä hiomatta ja seinät maalamatta ynnä muuta pientä kivaa. Perjantaina läksimme sitten autokaupoille Jyväskylään ja kesken kaupanhieromisen tämä keittiötoimittaja kysyy vara-avaimen paikkaa, kun hän on nyt yhtä kuormaa tuomassa. Minä hieman hämmentyneenä (ja uudesta autosta innostuneena) kerroin avaimen paikan. Illemmalla kun palasimme reissultamme (uudella autolla), kävimme kurkkaamassa kiireessä että juu, näyttää siellä kaappeja muutama olevan...


Ohos, onpas ne korkeita....

Mutta lopullinen totuus selvisi sunnuntaina, kun menimme raksalle hommiin. Sitä kamaa oli paljon. Siinä kun oli keittiön lisäksi kodarin ja vessankin kaapit...

Osa kaapeista oli vielä kokoamatta,
mutta osa oli jo koottu ja vetolaatikot
asennettu. 

Lisäksi pienempiä kaappeja oli kasattu eteiseen sieviksi torneiksi. No, minähän olin järkyttynyt enkä osannut sanoa mitään. Mielessä vaan pyöri, että miten kova työ meillä on siirtää noita koko ajan pois edestä. Lattiakin on hiomatta, jollain ne pitäisi suojata, ettei pölyä ole sitten joka paikassa... Ja kuinka montaa siirtelyä tuollaiset kaapit kestää...? Ei varmastikaan kovin montaa. Heikkihän se sitten repi pelihousunsa ja päästeli ilmoille monia erilaisia kirosanoja ja keksi uusia hienoja sanayhdistelmiä. Onneksi se on tuollainen toiminnan mies ja otti yhteyttä keittiöntoimittajaan, että ei näin. Kaappien pitää ehdottomasti lähteä pois tieltä. Mies langan toisessa päässä taisi ymmärtää, että nyt tuli sössittyä. Lupasi hoitaa asian kuntoon heti sen jälkeen, kun palaa lomilta (ensi viikolla siis). Neuvottelimme asian niin, että me siirrämme osan kaapeista muualle turvaan, jos hän hakee nuo isot kaapit muualle säilöön. Me sitten haimme vanhemmiltani kuomullisen peräkärryn ja ajoimme kaksi kuormaa vanhempieni talolle. Siellä on nyt yläkerta täynnä kaappeja... Sori! Toivottavasti tilanne nyt korjaantuu parhainpäin. Ei nimittäin hommat hirveästi etene, jos talo on puolillaan kaappeja. :)

Siteeraan lopuksi työkaveriani, jolle eilen puhisin viikonlopun tapahtumia: "Aina olisi voinut käydä huonomminkin. Olisihan ne kaapit voinut tulla kaksi kuukautta myöhässä." :)

Led's see!

|
Heh, noin vekkuli sanaleikki keksittiin tänään raksalla. Oikeastaan se ei kyllä tarkoita yhtään mitään, mutta menköön. Otsikko on siis mukahauska. Nyt saa nauraa.


Ledit ovat aiheuttaneet meille (tai siis minulle, minä kun jaksan googlettaa, googlettaa, vertailla ja lisää googlettaa) harmaita hiuksia. Ruukaavat olla Suomessa vielä kalliita tuollaiset upotettavat (tai pinta-asennettavat, alkoi usko loppua jossain vaiheessa niin päätettiin että pinnalliset (olipa taas hauskasti sanottu) käy oikein hyvin) ja millään ei kehtaisi muutamaa hassua lediä tilata Saksasta. Ihan mitään kohtuuttomia vaatimuksia meillä ei ole ollut ledien suhteen:


1) Ledin tulisi oltava siistin näköinen, mielellään valkoinen, mutta tarvittaessa metallinenkin käy
2) Ledissä tulisi olla hyvä valo, ei mitään tihrua
3) Avautumiskulma saisi olla enemmän kuin 15 astetta
4) Ledin tulisi olla sellainen, että sitä voi kääntää ja kohdistaa esim. seinään päin
5) Ledi ei saisi maksaa yli 60e/kpl


Siis ei mitään mahottomia vaatimuksia! Mutta niin vain monta iltaa vietin koneen ääressä ja googletin. Ja googletin. Mutta ei löytynyt hyvää. Kunnes eräänä päivänä... Olin jo liki luovuttanut ja päättänyt tyytyä johonkin aivan mahottoman kalliiseen vaihtoehtoon, kun selasinkin päivän postin läpi. Posti oli tuonut tullessaan tämän vuoden Asuntomessuista esittelylehden, jossa kerrottiin pääpointteja messualueesta ja sivut olivat puolillaan erinäisistä sponsoreista. Sitten silmääni osui juttu messualueen talosta, johon oli yksi firma tehnyt ledvalaistuksen. Pinkaisin samantien koneelle ja näpyttelin osoitteen muudi.com ja sieltäpä sitten löytyikin kaksi upotettavaa lediä meille! Tilaus laitettiin heti menemään ja tänään saatiikin paketti kotiin. Mikä parasta, ledit maksoi 30e/kpl! Väri nyt ei aivan natsannut, mutta me koitamme kestää sen.


Hetihän meidän piti päästä niitä kokeilemaan kattoon, että miltä ne näyttää paikoillaan ja itse ainakin olemme ihan tyytyväisiä:



Huom! Tämä ei ole ostettu mainos! :)

Toinen huom! Seuraavana tekstinä toinen päivitys tältä päivältä, oltiin ahkeria!

Kesä, katot ja kattopaneelit

|
Heinäkuun iso sana työmaalla ovat olleet katot - sisäkatot noin tarkemmin ottaen. Ei siis palkki tai tarkemmin ottaen sen käsittely senkin irvileukaiset ystäväiset :P! Kattojen pintakäsittelystä blogissa on vähän jo asiaa ollutkin, mutta paneelitekniset yksityiskohdat ovat jääneet vähemmälle pureskelulle.


Katoissa käytetään kautta linjan koivupaneelia. Alakerran tekoon käytettiin 100 mm:n ja 120 mm:n paneeleita. Vierekkäin vertailtuna eron kyllä näkee, mutta sinne se vaan kattoa koputellessa hävisi. Ero leveyksissä ei osu enää silmään kun 100 mm tavara käytettiin pienemmissä huoneissa ja 120 mm paneelit isoilla pinnoilla. Ensimmäinen lakkaus puolestaan tasoitti sopivasti pintapuolisia laatueroja. Se pehmensi koivusta muutoin selkeästi erottuvat tummat oksansilmät ja pienet "viat" puuaineessa. Lakkauksella muutamat kovan lahon kirjailemat raakkipaneelit saatiin sekundasta priimaksi. Laho ei tietenkään katoa minnekään, mutta sen loimuttamat paneelit tuovat nyt mukavaa eloa kattoon ja muistuttavat mistä se on tehty. Makuasioita juu-u, mutta rohkenen suositella kokeilemaan...


Kodinhoitohuoneen kattoa 120 mm paneelista.


Yläkertaan napsutellaan parhaillaan kapeaa, höylän terien jälkeen 70 mm leveää paneelia. Kun pontit loksahtavat paikoilleen, etenee katto yhdellä paneelilla kokonaiset 50 mm. Kun yläkerran katoissa on vatupassissa kellivän keskikohdan lisäksi kaksi viistoa lapetta, on katon tekoon tarvittavien osien määrä melkoinen. Katon teko on silti kohtuullisen nopeaa: lyhyt pätkä uppoaa ponttiin ilman hieromista ja huonekorkeus on alakerran huoneita matalammalla. Samaa paneelia on tarkoitus käyttää myös yläkerran aulatilassa puolipaneelina. Töiden eteneminen näyttää sen, millaisen ilmeen kapea paneeli yläkerran tiloille loppujen lopuksi antaa. - Meillehän tulee oikeen Wanhan ajan kammarit, sano Janet kun järvikammarin tuoreen katon näki. Näin siinä taitaa käydä.


Harjukammarin kattoa 70 mm paneelista.


Yleensä ottaen koivusta tulee katsetta ja osumia kestävä katto, kuiva koivupuu kun ei pikkukolhuja säikähdä. Tekovaiheessa puun kovuus on hyvä ja huono asia. Pienistä kolhuista ja kovakätisestä ponttiin pakottamisesta ei jää paneeliin mainittavia jälkiä. Kovuus tuo mukanaan tietenkin myös jekkunsa. Pitkät paneelit eivät uppoa ponttiin ihan käsin taputtelemalla, vaan ne pitää havupuupaneeleita useammin vääntää paikoilleen piikin avulla. Lisäksi pora jumiutuu helposti tiiviiseen puuhun. Tästä syystä valorasioiden, ilmanvaihdon ym. isojen reikien porauksessa kannattaa olla ekstratarkkana: työskentele rauhallisesti, käytä teräviä rasiateriä ja huolehdi, että viimeisin vakuutusmaksuerä on hoidettu.

Taas ollaan julkkiksia..

|
..tai siis meidän blogi on julkkis. Koti Lahelaan sekä Landetalo -blogit ovat kirjoittaneet uusimmasta TM Rakennusmaailma-lehdestä (6/11), jossa käsitellään sosiaalista mediaa ja rakentamista. Mielenkiinnosta sekä pienessä kuumehöyryssä ostin eilen lehden (maksoi muuten 10 e!), jonka mukana tuli cd-levy (jolla ei tee yhtään mitään, näin ainakin eilen Hepe analysoi pikaisesti). Oli hauska lukea lehteä, koska siinä oli monta tuttua blogia mainittu. Ihan niin kuin olisi lukenut joistain paremmistakin kavereista. ;) No, selasin jutun loppuun ja mitäpä sieltä löytyikään! Kuva meidän blogin etusivusta! Oli siinä monen muunkin blogin kuva, mutta heti ensimmäisenä se oma blogi sattui silmään. Vau, ollaan taas julkkiksia. :)


---


Palkkiasia on ratkaistu. Saan hioa ja lakata sen! :) Heikki ei aio osallistua siihen millään muotoa, vaan palkin käsittely jää kokonaan minulle. Kunhan tässä kerään vielä vähän voimia flunssan jäljiltä, niin sitten lähden hommiin. :)

Voihan palkki

|
Aluksi pari kuvaa eilisen hommista ja sitten lopuksi mielipidekysymys palkista. :)

Kuvan laadun takaa jälleen Nokia...
Tältä näyttää olkkarin nurkasta kuvattuna.
Ja kyllä, meillä on ruokailuerkkerissä katto!

Tältä se näyttä lähempää. 
On se vaan niin ihana. :)

Mutta sitten itse ongelmaan. Meillä menee olkkarin keskellä katossa iso palkki. Se on liimapuupalkki, mikä on minusta ihan siistin näköinen, mutta miehet nurisee, että se on hirveä. (Pyh, miehet!) 

Kuva palkista.

No, maanantaina alkaa olkkarin katon tekeminen, joten pitäisi tässä viikonlopun aikana kuulemma päättää, että mitä sille palkille tehdään. Muutamia vaihtoehtoja on esitetty:

A) Se lakataan (mun ehdotus) saman väriseksi kuin mitä katto. Sitten siihen laitetaan vain listat. Kauheen hyvä ehdotus ainakin minusta. Mutta miehet nurisee, että ei sitä voi lakata, kun se on ihan törkeen näkönen kun se on sitä liimapuuta (MIEHET!). 

B) Se maalataan (mun ehdotus) kokonaan valkoiseksi, ettei sitä puuta näy. Mies sanoi, että ei missään nimessä, siitähän tulee ihan törkeän näköinen ja sittenhän se on ihan eri paria katon kanssa! (Miehet! Niille ei mikään kelpaa!)

C) Se paneloidaan (Hepen ehdotus) samalla paneelilla kuin mitä katto. Sikäli hyvä idea, saisi nimittäin jämäpätkät käyttöön. Mutta paneeli...? Se kun tulisi siis pystysuunnassa, ei vaakasuunnassa. Äh, mä en nyt oikein osaa kuvitella sitä...

D) Siihen pistetään gyproc (Hepen ehdotus) ja maalataan samalla värillä kuin seinät. Palkin alaosaan pistetään sitten höylätty valkoinen lauta, niin kuin pistetään muihinkin oviaukkoihin. No, yllättäen tämäkään ei miellytä minua.

Onko mitään muita mahdollisuuksia? Erittäin hyviä ideoita otetaan vastaan!


Kattohommia!

|
Ollaan meillä oltu ahkeria, jo vain! Mutta jostain kumman syystä ei jaksa joka ilta päivittää jokaista pienintäkin hommaa... Joten tehdään tällainen kertapläjäys!


Viime viikolla pidin hieman ommoo lommoo, joka meni osittain raksalla... yllättäen. Maanantaina höykkyytin äidin mukaani raksalle tasotus- ja hiontahommiin. Eipä äiti arvannukaan, että mihin hommaan lähti.... :) Hiontahan meni hyvin, mutta pakkelointi aiheutti jo hieman tuskastuneita huokauksia. Etenkin kun usutin äidin kokeilemaan sauman tekoa... :D Ihan hyvä siitä tuli, älä äiti sure!




Tiistaina sitten ahkeroitiin isän kanssa pihalla seisonut lava tyhjäksi. Koko talvenhan se on sitä siinä odottanutkin.... Lastissa oli ulkovuorilautoja (valmiina ulkorakennuksia varten) sekä alakerran kattopaneeleja. Ensin tuli käsky, että jättäkää ne kattopaneelit siihen lavalle, mutta me sitten ahkeroitiinkin ne samantien sisälle.... joka johti siihen, että aloitimme paneeleiden lakkaamisen!


Olimme onneksi Hepen kanssa aikaisemmin jo miettineet, että maalaammeko, lakkaammeko vai vahaammeko ne. Aluksi ajattelin, että maalaus voisi olla hyvä ratkaisu, mutta päädyimme sitten lakkaamiseen, koska siitä näkyy mukavasti se pun kuvio läpi. Kävin sitten viime viikolla ostamassa Tikkurilan Paneeli-Ässää (puolihimmeä), joka sitten sävytettiin Tuomenkukaksi.


Kuva Tikkurilan sivuilta

Ekalla kerralla lakka ohennettiin vedellä (siis lakka oli vesiohenteista) ja sen jälkeen paneeleita voi lakata vielä 1-2 kertaa uudestaan (ohentamattomana) ihan oman maun mukaan.

No, kun paneelit oli jo sisällä ja miltei kaikki lakattukin jo yhteen kertaan, niin mitäs sitä sitten voisi tehdä....? Tietysti pistää paneelit kattoon! Joten kyllä! Meillä on makuuhuoneessa, kahdessa vaatehuoneessa sekä vessassa jo KATTO! Siis meillä! Ihan totta!

Makuuhuoneen paneelit on
vain yhteen kertaan lakattu, jonka
huomaakin salamavalon hellässä
loisteessa... Joten kakkoslakkaus 
tapahtunee sitten jossain vaiheessa!

Nyt on sitten alakerrassa melkein kaikki seinät levytetty (yksi ovenpäälinen on vielä ilman levyä...). Ruokailuerkkeri sai eilen palapelilevyt paikoilleen. Vaati varmaan pientä suunnittelua ukoilta, kun seinät on siellä miltei kokonaan ikkunaa...

Erkkeri keittiöstä kurkattuna.
Tikkaat hienosti poseeraa kuvassa.
Ignorettakaa sotku... tämä emäntä
ei ole jaksanut siivota.

Ja erkkeri vähän lähempää! 

Ollaan kyllä tosi tyytyväisiä tuohon erkkeriin. Se on nimittäin sen verran iso, että kuuden hengen pöytä mahtuu sinne ihan miten päin tahansa ja vieläpä pääsee vaivattomasti ihmiset pyödän kiertämään. Ainoastaan lampun paikka vähän mietitytti, koska jos pöydän kääntää niin olisihan sen lampun hyvä olla silloinkin keskellä pöytää... ainakin suunnilleen. Siksipä jatkan haaveilua Lokki-valaisimesta (sukulaiset VINK VINK, siinä oiva tuparilahjavinkki), joka on niin kovin kallis, mutta ah niin ihana ja käy pöydän yläpuolelle riippumatta siitä, miten päin pöytä on!

Lokkivalaisin olisi niiiiin ihana..
Ja mieluummin tuo isompi...
(VINK VINK!!)