Joulua joulua

|
Oikein mukavaa ja rauhallista joulua kaikille blogin lukijoille! Mun piti laittaa kuva meidän harvaakin harvemmasta kuusesta, mutta se jäi tämän päivän kiireen takia.... :) 

Nauttikaa, jos vietätte raksavapaata. Olette sen ansainneet! :)

Iltapuhteet laadukkaiden kuvien kanssa

|
Otsikko jo tiivistää kaiken olennaisen. Kylymä on ollu ja se on hieman rajoittanut tuota ulkovuorilaudoituksen tekoa. Ollaan sitten aikamme kuluksi kannettu tiiliä, villoja ja puhallusvilloja taloon sisälle. 

Kuvassa kaksi (2) kasaa tiiliä. Näitä kasoja on
kaiken kaikkiaan n. 15 pihassa. Näistä teemme siis piipun.


Tässä kuvassa on kolmen kasan tiilet, jotka minä (!!)
kannoin yksin sisälle. Munsta kasa on niin hieno, ettei
sitä saa purkaa.


Tavaraa on paljon. Joka nurkassa jotain.


Tuolla kaiken roinan takana on ikkunat. Mitenhän
ne sieltä lähitulevaisuudessa saadaan kaivettua esille...?

Hitaasti, mutta varmasti

|
Niin se talo vain etenee, vaikkei uskoisikaan! Eli kyllä vain, lukijat, on meillä jotain tapahtunut. Itse en ole paljoakaan paikalla käynyt, kun ei siellä ole paljoa mitään ihmeellistä tapahtunut. Mutta pitäähän niitä kuvia välillä käydä ottamassa ja tuoda niitä tänne näytille. :)





Ja tässäpä se meidän linna on! Miltein kaikki yläosan vuorilaudat on laitettu paikalleen. Huomenna onkin hyvä jatkaa hommia itsenäisen Suomen kunniaksi.




Tässä ruokailuerkkeri ja parveke. 



Sisälläkin on jotain tapahtunut. Eli villoja on melkein jokaisessa alakerran seinässä!



Tällainen näkymä meidän pihasta tätä nykyä. Välissä on siis tyhjä tontti (joka on muuten siis myyty) ja siihen seuraavalle tontille on noussut sitten tuollainen Jukkatalo. Nice one. Siinä ei kauaa nokka tuhissut, kun talo oli jo siinä. Höh.

Ai mitäh?

|
Ai siis onks meillä joku blogikin? Jaa, että joku rakennusblogi???


Niin no, kuten osa arvatakin saattaa, niin meillähän ei ole tapahtunut juuri mitään. Mutta tänään on pärähtänyt! Keskiviikkona ja torstaina tuli kaksi rekallista tavaraa, mm. gyproc-levyjä, villaa, puhallisvillaa, muurauslaastia, tiiliä... Kamaa oli PALJON pihassa, hyvä kun sekaan mahtui. 


Nytten siellä paukutellaan ulkovuorilautoja seinään. Siis vau. Taas se näyttää vähän enemmän talolta. :)



Illalla kuulemma laitellaan eristeitä. Siis vau, meidän talo lämpimäksi. Siis vau. Tässähän ihan mykistyy!

----

Ai niin, on jälleen aika jakaa ruusuja! Olemme käyttäneet tuossa sisustuksen suunnittelussa Ylivieskalaista firmaa, eli Vieskan sisustajia. Siellähän on sisustussuunnitelman teko täysin ilmaista ja mitään ei ole pakko ostaa. Samalla kun mietitään värimaailmaa, niin samalla siihen nenän eteen isketään parkettia, laattaa, tapettia ja maalisävyjä ja katsotaan, että ne passaa yhteen. Täältä voi lukea meidän valintoja. Itse asiassa laatat onkin jo meillä (tai siis mun vanhempien kotona varastossa) ja ne on maksetukin. Ei yhtään tekis mieli latoa niitä jo paikalleen, eiii... :) 

Mutta lisää itse firmasta: paikan omistaa pariskunta, jotka molemmat ovat todella ammattitaitoisia. Ei pelkästään sisustamisen saralla vaan he oikeasti tietävät rakentamisesta jotain. Tältä mieheltäkin voi kysyä todella tyhmiä kysymyksiä ja aina saa asiallisen vastauksen. Ja siellä ei myydä sitä kallista, vaan sanotaan ihan rehellisesti että tämä on nyt semmosta keskihintaista, tämä halvempaa ja tämä kalliimpaa. He kertovat rehellisesti halvan ja kalliin eroista eivätkä väkisin tuputa sitä kalliimpaa vaihtoehtoa. Esim. lattiamateriaaleista keskustelimme todella pitkään. Yhden hyvän vinkin he antoivat juurikin lattioista; kun laittaa kerralla hyvän, niin sitä ei tarvitse muutaman vuoden päästä heti vaihtaa. Esim. jos ostaa halpaa laminaattia, niin pian tekeekin mieli vaihtaa se pois, jos se kopisee liikaa tai on muuten ikävän näköinen. Myös seinälevyjen laittoon heillä oli omat vinkkinsä, mutta siitä sitten lisää kunhan se tulee ajankohtaiseksi. ;)

Että tällaista meillä, entäs teillä? :)

Sitten kun...

|
Mulla on siis "sitten kun" -haaveita. Ei pelkästään sisustamiseen liittyvää vaan ihan näin yleisesti ottaen elämiseen liittyviä haaveita. Tässä pieni lista (ne jotka tuntee minut liian hyvin, niin ei saa nauraa!!):

Sitten kun talo on valmis, niin...

- minä kasvatan erilaisia marjapensaita ja teen syksyllä kellarin (niin minkä kellarin?) täyteen erilaisia hilloja ja mehuja. Omenoista loihdin herkullisia piirakoita ja olen tunnettu naisena, joka siellä Niemenharjun rannalla asuu ja tekee herkullisia säilykkeitä. Kasvatan myös omat kurkut, salaatit ja perunat. Siis ihan varmasti.

- teen joka lauantai suursiivouksen. Vien matot ulos, imuroin ja moppaan. Joka ikinen viikko. Ihan varmasti.

- alan hiihtämään talvisin järven jäätä pitkin. Siis nythän mä inhoon hiihtämistä ja pelkään järven jäätä, mutta sitten kun on talo, niin mä vedän kolmea lasta ahkiossa samalla kun kultainen noutaja vetää kahta muuta lasta pulkassa.

- mä alan kalastamaan ja loihdin eri kaloista mitä ihanimpia keittoja ja uunikaloja. Olen se nainen sieltä rannalta, joka kalastaa ja tekee hyviä säilykkeitä sekä uunikalaa.

- minusta tulee hirveä viherpeukalo. Minulla kasvaa hirveästi erilaisia puita ja kukkia ja meidän talo on tunnettu siitä, että siinä on niin kaunis piha.

- leivon joka lauantai pullaa ja leipää meidän leivinuunissa. Ylimääräiset pakastan isoon pakastearkkuun, josta on helppo kaivaa sitten kahvinisua yllättäville vieraille. Ihan varmasti.

Uskotteko? :D

---

Sunnuntaina tehtiin raksalla jotain. Siis minäkin ja ihan fyysistä hommaa! Lapio heilui kuin vanhalla tekijällä. Ainakin melkein. Tehtiin arkieteisen päätyyn tuollainen valukehikko valmiiksi ja huomenna se sitten valetaan.


Keskiviikkona sitten ulkovuoriasioita! :)

*huokaus*

|
Ei mitään uutta länsirintamalla. Ei mitään. Nyt on joku ihmeellinen luova tauko menossa raksan suhteen. Ei hommat etene ei. Mies lähtee tänään Ruotsiin työreissulle, palaa varmaankin perjantaina. Raksalla ei siis tapahdu mitään. Hieman vaan meinaa turhauttaa. Kunpa osaisi tehdä edes jotain siellä yksin. Mutta enhän minä. Tyydyn käyttämään syyslomani reissaamiseen (tänään palasin Jyväskylästä kolmen päivän reissulta) ja askartelemaan joulukortteja. Mikä lie kaamosmasennus on iskenyt päälle. Kamerakaan ei ole maisemissa, niin ei voi ottaa kuvia mistään. Äh.


Positiivinen uutinen on se, että eirajanaapuritontillavaansiinäseuraavassa on tapahtunut puunkaatoasioita tässä joku aika sitten. Siis vau. Ehkä siihenkin joku alkaa jonain päivänä rakentamaan. Lisäksi me elättelemme toiveita siitä, että se meidän naapuritontti olisi mennyt kaupaksi ja toivon mukaan joku tolokun immeinen sen olisi ostanut. Olisi kiva päästä keskustelemaan mm. siitä, että saadaanko rakentaa esim. 2,5 metrin päähän rajasta eikä siis viiden metrin päähän kuten laki määrää. Tulee muuten nimittäin vähän liian ahdas siitä meidän pihasta, kun sinne autotallikin joskus nousee. Että näin. :)


---


Pahoittelen tekstin sisällön puuttumista. Oli vaan pakko päivittää edes jotain. :)


---


Päivän vinkki: kannattaa käyttää ihmisiä raksalla vain parin kuukauden välein. Silloin vieraat saavat huokailla, että miten paljon olemmekaan saaneet aikaiseksi ja miten hyvältä kaikki näyttää. Tulee sellainen olo, että ehkä me olemmekin saaneet jotain valmiiksi! Nimim. "Veljenpojat" olivat ihmeissään siitä, miten paljon olimmekaan saaneet tehdyksi. :P

Raksavapaa viikonloppu - ainakin melkein

|
Jo kuukausi sitten päätimme, että kunhan katto tulee valmiiksi niin lähdemme kaksistaan reissuun jonnekin. Ihan sama minne, kunhan pääsee vähäksi aikaa raksasta eroon. No, katto ei nyt ihan täysin ollut valmis (n. 97 %), mutta läksimme silti Raaheen perjantaina. Ja yhdessä päätimme, ettemme puhu koko viikonloppuna rakentamisesta mitään - ja kappas vain! Lupaus piti! Ei käyty missään sisustuskaupassa, ei tapetti- saatikka kaakelikaupassa. Kiertelimme kaupunkia, osteltiin niitä näitä ja käytiin kiinalaisessa syömässä (ai että mä olenkin kaivannut kiinalaista ruokaa!). Tänä aamuna läksimme ajelemaan kotia päin. Iltapäivällä kun pääsimme kotiin, niin arki tuli heti vastaan. Hepe heitti haalarit niskaan ja läksi raksalle, minä jäin nököttämään kotiin. Ei mennyt kuin puoli tuntia, niin tuli käsky mennä raksalle siivoamaan. Ai mikä sotku siellä oli, kun eihän siellä oltu tehty viikonloppuna mitään?? No, tämmönen sotku (taattua kännykamera laatua):



Note to self: huopapalojen laittaminen kattoon aiheuttaa äärimmäisen paljon moskaa. Myös navakka tuuli vaikeuttaa siistinä pysymistä.

Nopeasti nuo tuli yhdessä siivottua, mutta tympeetä ylimäärästä työtähän tuo on, kun ne oli kerenny levitä niin isolle alueelle.


Tältä talo näyttää tällä hetkellä. Vielä ulkovuorilaudat ja ikkunat paikoilleen, niin sitten se vasta talolta näyttääkin!

Sisällä on aloitettu varovainen alajuoksujen kuivaaminen. Haikeudella muistelen niitä kuumia kesäpäiviä, kun ne laitettiin paikoilleen ja ne oli monta viikkoa kuivana. Pieni sadekaan ei haitannut, kun kesä kuivatti. Ikävä kyllä syyssadetta tuli tuossa joku aika sitten niin paljon, että joka paikka on nyt märkänä vaikka katto onkin päällä. Ja kun ikkunat ei vielä ole paikallaan, niin jotenkin ne alajuoksut pitäisi saada kuivaksi. Hepe rakenti sellaisen "minisaunan" muovista, jonka sisällä on lämpöpuhallin. Sitä sitten siirrellään pikkuhiljaa seinän vierttä etiäpäin, jotta paikat kuivuisi. :) Kosteushommeleita seuraamme tuollaisella sääasemalla,joka kertoo sisä- ja ulkotilan kosteuden. 


Oikeassa reunassa ylhäällä näkyy jollain lailla noita kosteuksia: talon sisällä on 84%, kun taas se toinen anturi on siellä "saunassa", jossa kosteus on enää vain 49%. Että kai se kuivatushomma toimii? :)

------

Raksalla on muuten tavattu erilaisia eläimiä. Ihan ensimmäisellä kerralla kun kävimme tuolla uudella asuntoalueella lähes vuosi sitten, niin näimme siellä pari kaurista loikkimassa. Sittemmin siellä on törmännyt lähes joka ilta pupuihin, jotka vauhkona pomppivat sinne tänne ja lisäksi yksi kissa on käynyt iskemässä juttua. Erikoisimpia eläimiä on ollut kärppä, joka livisti lavan alta karkuun sekä lepakko, joka oli päiväunilla lautakasassa. Meidän äiti sen sieltä löyti ja pieni naisellinen kiljaisu taisi päästä. Ja voi että lepakkoa otti päähän kun se herätettiin! Päästeli sellaisia viehättäviä ääniä siinä. Tietenkään kamera ei ollut silloin mukana, joten sekin elikko ikuistettiin puhelimella:


Siis yök! Isä sen sitten pelasti toiseen lautakasaan nukkumaan. Aika inhottava elikko. :/

Mutta että semmoinen päivitys! Kovasti äsken katselin toisten blogeja ja huokailin, että kaikki muut on jo niin paljon pidemmällä tuossa rakentamisessa kuin mitä me.... Mutta kun on päätetty itse tehdä, niin eiköhän sitä itse tehdä ihan loppuun asti. Ehkä sitten jouluksi 2011 pääsisi kotiin.... :)

Vähän kuulumisia

|
Niinpä niin. Yksi mies sai kenkää, mutta onneksi vauhti ei kauheasti hidastunut. Sade oli ainut, joka aiheutti pari päivän paussin kattohommissa. Onneksi sunnuntaina oli todella hyvä keli ja saatiin hommat taas etenemään!


Otettiin äipän kanssa urakaksi siivota talo sisältä ja ulkoa. Sisälle olikin kertynyt suhteellisen mukavasti kaiken maailman sahanpurua ja tuulensuojalevyn moskaa, mutta niin vaan saatiin kaikki lakaistua pois! Sen märän moskan kun sai tuhottua, niin lattian kuivuminenkin nopeutui huomattavasti. :) Minä pönttö en ottanut tietystikään ennen -kuvaa, nyt on vain tarjolla jälkeen:



Kylläpä lattia kiiltää!!

Tänään sitten katto tuli lopullisesti valmiiksi. Tai siis alushuopa on paikallaan, palahuopa odottaa vielä katolle pääsyä. :) Kiitos ukkelit kovasti, olitte ahkeria!

Ikkunat ja ovet tulla pärähti tänään tontille, viimeinkin. Nopealla vilkaisulla kaikki näytti olevan ehjiä. Huomenna sitten siirellään niitä sisälle, ensi yön saavat kölliä vielä pihalla. :)


Kuvaa katollisesta talosta ei ole, kun ei tuo kameran salamavalo ihan riittänyt. Ehkä huomenna sitten. :)


Muutos henkilöstössä

|
Vesikattourakan henkilöstö väheni tänään yhdellä henkilöllä. Työnjohdon kanssa ylitsepääsemättömään eripuraan ajautunut evp-rakennusmies päätti aamun motivaatiokeskustelun tuloksena lopettaa omaehtoisesti työt raksallamme.

Potkuja tiedossa?

|
Nyt niitä tulee, risuja.

Rakentaminen osaa olla yhtä perkelettä.

Jokainen rakentava tämän tietää ja juuri siksi blogissamme ei ole uhrattu montaa riviä asian toteamiseen ja vahvistamiseen. Mutta - koska rakentaminen osaa olla yhtä perkelettä - on sekin asia tietenkin jotenkin puolihuolimattomasti tuotava esille. Nyt kun vesikatto alkaa olla kohta valmis, voi sen jo ironisesti kokemuksen syvällä rintaäänellä tehdä.

Suuri osa perkeleellisyydestä sikiää siitä, että Suomessa on noin 5 359 742 oikeaa mielipidettä rakentamisesta. Kuten kaikissa rakennusprojekteissa, myös meille mielipiteitä on sadellut. Ja mikä positiivista, niiden avulla on ratkottu monia pieniä ja isoja ongelmakohtia. Varsinkin suunnitteluvaiheessa mielipiteet ovat olleet arvokkaita. Nyt kun projekti on käynnissä ja monissa asioissa on painettu jo sitä "Lukitse" -nappia, mielipiteiden valtavirta on kääntynyt rakentajaa vastaan.

Kaikkein stressaavinta on havaita, kuinka rakennustyöstä velkarahoillamme palkkaa nauttivilla ihmisillä ei läheskään aina tunnu olevan kunnioitusta rakentajia kohtaan. Ei mielipiteissä, eikä teoissa. Hyvistä työmiehistä blogissa on ilo kirjoittaa, mutta niistä huonommista... mitä niistä nyt sitten rakentavasti sanoisi:

- Viimeksi tänään työmaalla on nähty krapulaisen rakennusmiehen 3 tunnin mittainen (velkarahalla sekin aika maksettava) räyhäys siitä, miten asiat on tehty vinoon, väärin ja päin persettä. Luulisi edes ammattimiehen ymmärtävän, ettei keskeneräistä kannata arvostella, vaan on parempi keskittyä työntekoon.

- Peruskivi tuli tehtyä asiallisesti, mutta sen tehneen sankarin junailemissa muissa jutuissa onkin ollut jälkijunailua ja tulee olemaan. Porrasterassien anturoiksi tarkoitetuista betoninopista ei ole edes verkonpainoiksi ja sadevesiputket on vedetty nurkkiin niin timmisti kiinni, ettei kaivojen asennuksesta tulla selviämään ilman reiluhkoa lapioimisurakkaa. Reilusti riittämään mitattu pääkaapelikin hupeni samassa käsittelyssä tyngäksi, joka saatiin juuri ja juuri kiinni sähkökaappiin. Kaikeksi hyväksi päälle saatiin liuta piruilua, jonka seassa myös syyllisyys siirtyi luontevasti rakentajalle. Ja tästä piti toki myös maksaa.

En sano, etteikö työmaalla olisi liuta omia virheitä tai yksinkertaisesti keskeneräisiä asioita fiksattavana, mutta muiden mielitekojen ymmärtämisen suhteen kahvi on pöytäliinalla.

Varmistin on poistettu.

Yksi rasaus vielä ja tämä rakentaja alkaa jakamaan pikapotkuja.

The roof is on fire...

|
Tai siis ei ole, minun tietääkseni ainakaan. Mutta se voisi olla tulessa, koska työmiehet on ollut niin liekeissä, että meillä on jo kattoa osittain valmiina! :) Kauan tätä on odotettu. Appiukko meinasi, että viikon päästä olisi jo katto valmiina, mutta ei nyt pidä innostua - viikko sitten mulle lupailtiin samaa. :) Tärkeintä kuitenkin on, että se on tekeillä! Voi riemua!


En saanut kunnon kuvaa katosta, koska en millään viitsinyt kiivetä ylös asti. Mutta tässä osviittaa siitä, että on siellä ainakin jotain!



Niin, ja sähkökaappikin on nyt seinällä. Ja ilmeisesti sähköjenkin pitäisi tänään alkaa toimimaan, saa nähdä... :)



Ja sitten tein tässä tärkeän investoinnin tänään. Ostin raksaradion! Tai siis, enhän mä sitä vielä ole maksanut, nyysin sen työpaikaltani ja lupasin maksaa joskus siitä pari euroa... :P Mutta se on musta! Se on tyylikäs! Siinä on radio! Siinä on kasettidekki! Ja kaikista tärkein: se on niiiin vanha, ettei haittaa vaikka siihen tulisikin maalitahroja! :D


Ja sitten lopuksi paikallislehtikatsaus! Olemme tässä odotelleet, että milloin ensimmäinen kuntalainen kajauttaa ilmoille näränsä siitä, että kunta tekee hienoa asuinaluetta ja vain yksi talo (eli siis, köh, me) on rakenteilla. No, viime keskiviikon tekstaripalsta olikin saanut jo ensimmäisen kummasteluviestin: 







Lähes julkkiksii, siis!

Kuvapläjäys

|
Ou jees, nyt on päästy jo "sisälle" maalaamaan! Vaikkei kattoakaan ole, niin ensimmäinen sisäseinä on maalattu, kyllä vain!



Eli maalasin tuossa eilisiltana ekan kerran teknisen tilan seinän, johon saadaan sähkökaappi ensi viikon alussa. Tänään kävin vetäsemässä toisen kerroksen päälle. Eiköhän se vältä asiansa siinä. :)

Uskalsin kiivetä myös ensimmäisen kerran yläkertaan. Jalat meinasi hieman täristä, kun lankkujen päällä piti kävellä, mut selvisin ihan hengissä. Tässäpä meidän parveke!




Tuohon katon päälle siis vielä tulee jonkinmoinen lattia, ettei siis tarvitse huovan päällä kävellä. :)


Kuvaa parvekkeelta yläkerran eteiseen. Toiseen päähän siis tulee rappuset ja kummallekin sivulle tulee yhden huoneet. Niin, ja kylppärikin tulee johonkin väliin. :)



Yleiskuvaa talosta. Hieman ongelmallinen keskikohta tuosta katosta on nyt saatu ratkaistua, joten päästään sitä huopaa laittamaan hiljalleen. Jeij!


Ja kyllä, nyt sinne asuinalueelle on tehty asfaltti ja isketty hienot lyhtypylväät pystyyn.... Mutta missä on asukkaat? Missä on rakentajat? On sääli, että noin hieno alue ei ole vielä saanut kuin vasta yhden talon, eli meidän talon. Kaksi muuta tonttia on kyllä myyty, mutta mitään niillä ei ole tapahtunut. Vielä siellä olisi 8 omarantaista tonttia ja 2 kuivanmaan tonttia. Ja voi, kyllä niitä katselijoita riittää. Hyvä jos yhden käden sormet riittää niille joka päiväisille "kyylääjille". Kukaan ei uskalla tulla juttelemaan, kauheaa vauhtia kaasuttavat pois jos näkevät meidän raksalla autoja. Ja jos jollekin vihjaillaan, että olisi tontteja myytävänä, niin ensimmäinen vastaus on: "Voi, kyllähän sitä jos lotossa voittais...". Eipä mekään olla kymppiä enempää lotosta voitettu, mutta talo nousee silti. Onko muka keskimäärin 30 000 euroa liikaa rantatontista? En ymmärrä. Ja lisäksi pelkään, että tuosta paikasta tulee (kaikella kunnioituksessa) joku eläkeläisten kultarannikko. Missä nuoret ihmiset ovat? Lapsiperheet? Mä en halua olla ainoa alta kolmikymppinen tuolla. :D Nyt ihmiset oikeasti, tarttukaa hetkeen!



Mutta näihin kuviin, näihin tunnelmiin.... :)

Status update Facebookin tyyliin

|
Janet on maalannut jonkun verran lisää lautoja ja paljon olisi vielä maalattavaa. Lisäksi tontilla alkaa olla turhan kylmä maalaushommiin.


Hepe on iskenyt tuulensuojalevyjä seinille isänsä kanssa. Kohta yläkerrassakin on seinät, jeij!


Pihla ilmoitti, että ikkunat tuleekin vasta viikolla 39......


Ahava on edelleen ilman kattoa, mutta ehkä sitten ensi viikolla...

Jokainen naulanlyönti...

|
..on kuulemma lähempänä valmista taloa. Vähän ollaan minusta saatu aikaan, vaikka monet vakuuttaa, että hyvin edistyy. Ehkä mä taidan olla vähän sellainen mullehetikaikkinyt! :D


Teknisestä puolesta en osaa sanoa mitään ja kun ei tuo toinen puolikas ole tässä nyt selostamassa, että mitä kaikkea siellä on tapahtunut, niin annetaan kuvien kertoa tarinansa. 



Lautojen maalaaminen on aloitettu. Suurena apuna
on ollut oma äitini ja tätini. Naureskelinkin 
yksi päivä, että raksalla heiluu kaikki yli 49-vuotiaat,
sitä nuoremmat luuhaa jossain aivan muualla. :D



Tuulensuojalevyjä on laiteltu. Minäkin pääsin
sahaus- ja naulaushommiin, kun laiteltiin 
yhdelle seinälle reva(?)lautoja. Jeij! :)
Tässä kuvassa näkyy myös jollain lailla
tuo ruokailuerkkerin katto, jota on jouduttu
pitkä tovi värkkäämään.



Kaksi ovea, kodinhoitohuoneeseen ja tekniseen tilaan.



Sisäkuvaa. Etualalla vessa, taaempana
ruolailuerkkeri, jossa jo loogisesti on ruokapöytä! :)



Alussa oli seinä..



...Hepe ja moottorisaha.



Sitten tuli ikkuna!

Kuulemma katto pitäisi saada hiljalleen päälle. Mä kans luulen, että se vois olla ihan hyvä homma. Niin, ja ikkunatkin tulee ens viikolla. Jaiks. 

Ai niin, yks juttu..

|
On taas muka ollu kaiken ja laista, ettei ole ennättänyt päivittää yhtä pientä juttua. Sillä viime perjantaina tontilla (tai siis raksalla, millon mä opin sanomaan sen niin?) kävi tämmönen:



Ja se teki tämmöstä hommaa:


Kumpikin meistä itse rakentajista oli töissä, mutta suuren suuri kiitos kummankin isälle, minun äidille, Hepen veljelle ja yhdelle apumiehelle! Nii, ja nosturimiehelle kanssa! Ilman teitä meillä ei näyttäisi nyt tältä:





Ja yläkertakin alkaa hiljalleen hahmottua...



Kiitos vielä kerran!

----

Viikolla sitten Hepen isä ja veli ovat tuusanneet ruokailuerkkerin kanssa. Ensimmäiset villatkin on jo isketty kattoon! Eli talohan on jo liki valmis... :)





Hepen veli Tuomas on nyt kahden viikon aikana ollut kyllä suurena apuna meillä. Hän kun on käyttäny monen monta lomapäiväänsä meidän raksan edistämiseksi... En tiedä, miten voisimme kiittää häntä tarpeeksi, joku kiva lahja kyllä hänelle pitää antaa! Say your price, Tuomas! :)

EDIT:

Kävinpä kahden päivän tauon jälkeen raksalla ja kyllä alako hymyilyttämään!





Voisin muuttaa tonne erkkeriin vaikka heti! :)

Sunnuntaipuuhastelua

|
Eilen oli viimeisen lomaviikon viimeinen vapaapäivä. Kierreltiin kirpputoreilla ja etsiskeltiin tavaroita tulevan kodin tarpeisiin. Kierroksen saalis oli jo mainittu merikartta sekä nippu vanhoja, mutta hyväkuntoisia työkaluja. Lapioita ja talikoita. Niitähän aina tarvitsee :).

Vapaapäiviä oli kyllä tulla kaksin kappalein. Lähdin aamupäivästä työmaalle vakaana aikomuksena kopsutella erkkerin niskat ristikkoraudoilla kohdilleen. Leppeä keli kuitenkin sai toisiin aatoksiin ja kohta oltiin Janetin kanssa vesillä kuhaa narraamassa. Janet sai liikuntaa ja minä raitista ilmaa - kuhat jäivät tällä kertaa lihomaan.

Loppujen lopuksi se niskojen kiinnityskin tuli tehtyä. Näin sitä mennään, palanen kerrallaan eteenpäin...



Ristikkorautoja, ankkurinauloja ja kuuden tuuman lankkua. Tästä alkaa rakentumaan ruokailuerkkerille katto ja parvekkeelle lattia.

Kaikenmoista pohdintaa

|
Talo kohoaa koko ajan ja ajatuksissa vilistää vähän väliä sisustaminen ja kalustaminen ja pihan laitto ja ja ja... Itse asiassa aloitimme jo pihasaunan pikkuisen "makuusopin" sisustamisen, kun ostimme kahdella eurolla kirpparilta Suomenlahden merikartan vuodelta 1838.... :)



Eniten olen tässä miettinyt
olohuoneen sisustamista. Meidän olkkarista kun tulee hieman pitkulaisen mallinen, jonka jokaisella kolmella seinällä on ikkunoita ja yhdellä seinällä sitten takka + leivinuuni. Ja haaveena on ollut, että toiseen päähän saisi "kirjastonurkkauksen" ja toiseen päähän sitten telkkarinkatsomisnurkkaus. Itse haaveilin, että kirjastonurkkaus olisi etupihan puolella ja telkkunurkaus sitten takapihan puolella, josta on parhaimmat näkymät sinne järvelle. Hepe kuitenkin ehdotti, että kokeillaanko toistepäin,
mutta ei se oikein tuntunut hyvältä ratkaisulta, joten päädyimme minun ajatukseen (jee!). Sohvaksi pitäisi löytää sitten tulevaisuudessa joko 3 + 2 istuttavat tai sitten kulmasohva, jossa olisi "loiva" kulma, ei jyrkkä. Selkeää? Lisäksi telkku pitänee asettaa nurkkaan, joten kulmaan sopiva tv-pöytä on myös hankintalistalla. Tiina-serkun puoleen varmaan käännytään sitten tuossa sohva-asiassa, vai?? ;)

Mutta sitten se kirjastoasia. Pari nojatuolia sinne voisi asettaa ja jonkinmoisen pienen pöydän. Nojatuolien pitäisi sitten käydä sen sohvan kanssa yhteen... Ja sitten ne kirjahyllyt. Järkevintä olisi varmaankin laittaa kirjahyllyjä yhdelle seinälle, mutta "ehjiä" seiniä ei ole. Ikkunoita on joka puolella. Aloin sitten tutkimaan netistä, että millaisia moduulihyllyjä on olemassa. Boknäsillä vo
isi rakentaa itselleen sopivan kokonaisuuden, mutta hinnat ovat päätä huimaavia. Iskullakin oli moduulihyllyjä, mutta nopeasti laskettuna kaksi matalaa ja kaksi korkeaa hyllyä maksaisi helpostikin sen 1500 e.... Eli onkohan kellään kokemusta hyvästä ja halvasta moduulihyllystä?

Kuvassa Iskun Vellamo-hyllystö

Sitten pohdimme kotiteatteriasiaa. Tällä hetkellä meillä on itsekoottu kotiteatterihässäkkä, joka ainakin Hepelle aiheuttaa harmaita hiuksia kaikkine johtoineen. Käännyimme sitten veljeni puoleen, joka on lähes ammattilainen näissä asioissa. :) Hän sitten tutki pohjapiirustusta ja ehdotti, että jos laittaisimme kotiteatterin yläkertaan siihen suurehkoon aulaan parvekepäätyyn. Tilan voisi jakaa omaksi sopeksi verhoilla (pimennys- tahi sametti- tms.) ja laitteet voisi laittaa vaatehuoneeseen, joka on sopivalla paikalla siinä. Eli sinne menisi vahvistin, blueray-soitin ja mahdollisesti subwoofer.... Ja kaikki johdot voisi laittaa siististi menemään sinne piiloon. Kaukosäätimeksi pitänee hankkia jonkinmoinen radioaalloilla toimiva (hitsi mulla on nää termit hallussa), jotta sillä voi ohjata laitteita sohvalta käsin ja oven läpi. Joten nythän meille sitten tuli hankintalistalle videotykki, valkokangas (jonka voi tosin tehdä itse), subbari, kaiuttimet, (kuulemma uusi) vahvistin ja mitähän vielä. Että semmosta. Mä makustelen vielä asiaa, en vielä ihan täysin rakasta ideaa, mutta mutta... :)

Tuhoraportti

|
Viime yön ukkosmyrskystä selvittiin raksalla säikähdyksellä. Aamulla kyllä jännitti ajellessa Niemenharjulle kun tiet olivat täynnä myrskyn riepottelemia oksia. Työmaalla odotti ehjä runko, joskin laatalla oli moskaa sen verran että Janet pääsi siivoushommiin.



Tuulenpuuskat olivat onneksemme piiskanneet metsäistä rantaa sen suuntaisesti etelästä. Yksi lahovikainen koivu oli rojahtanut ruokailuerkkerin tuntumaan ja naapuritontilla lojui tukkipetäjä. Jos tuulensuunta olisi ollut kaakosta tai idästä - kuten se aamun pimeinä tunteina näytti olevan - olisi jälki voinut olla todella pahaa.




Huh!

Kuuma päivä raksalla

|
Rakennuksella on ollut koko heinäkuun ajan erikoisen kuumaa ja hiostavaa. Noin yleensä, mutta tämän viikko vie kyllä voiton. Toissapäivässä oli sitä jotain. Respiraatiokäyrä nousi rajusti ilman, että tarvitsi tehdä muuta kuin seisoa, katsoa ja hiota. Tänään aamuyhdeksältä taas mieleen vyöryivät siesta, sombero ja cerveza. Aurinko mollotti pilvettömällä taivaalla ja vieressä levittäytyi neliökilometritolkulla paahteessa väräjävää järvenpintaa. Tuntia ja monta vasaraniskua myöhemmin alkoi navakka, mutta lämmin kaakkoistuuli. Puolen päivän aikaan tuuleen sekoittui Moskovan lähistön metsäpalojen vaimea tuoksu.



Puolenpäivän aikaan Koliman aaltojen ylle levittäytyi Venäjän metsäpalojen utu. Näkyvyys kaukaisimmalle vastarannalle parinkymmenen kilometrin päähän katosi nopeasti.


Runkourakka jatkui tänään ruokailuerkkerin ja väliseinien tasakertojen parissa. Iltapäivällä pääsimme asentamaan talon suurimman yksittäisen puuosan paikoilleen. Muhkea viisimetrinen (150x450 mm) liimapuupalkki nostettiin paikalleen olohuoneen välipohjan tukirangaksi neljän ihmisen voimin - ilman paria styroksipakettia ihmeellisempiä apuvälineitä. Siinä palkkia ihastellessa tuli jo tuumittua, mitä tehdä palkille. Lakkaus, maalaus, panelointi... ???



Viimeinen ponnistus ja palkin pää on kiinnityskorkeudessa. Pystytolppien katkaisu onnistui kun onnistuikin kerralla: ei tarvetta hienosäätöön tai kiroiluun :).


Raksalla kävi hyörimässä Janetin veljenpoika Roni. Roni ei tunnistanut minua haalareissa ja kypärässä heti vaan oli kysynyt Janetilta, että: "Kuka tuo musta mies on?". Kun sitten selvisi, että korventunut Hepehän se siellä tolppaa sahaa, oli Roni ihmetellyt: "Onko Heikistä tullut työmies?". :D. Työmaan tarkastettuaan Roni viihtyi pitkän aikaa rannassa polskimassa ja veneilemässä Janetin ja Sirpa-mummon kanssa. Kivaa näytti olevan:). Roni kertoi myös mielipiteensä Janetin ulkomaalitestistä. - "Minusta tämä vaaleampi on parempi. Hei, maassakin on samaa väriä!" sanoi Roni ja osoitti lätäkön halkeillutta pohjaa.



Roni tietää jo sen mitä rakentajat eivät. - Se on tämä vaalea (vaikka tuo toinenkin on kiva).

Värikokeiluja

|
Tänään oli vihdoinkin se päivä, että pääsin kokeilemaan vessan seinälle tulevan talon värejä. Ja ei niistä kyllä vieläkään oikein ota selvää!



Ekassa kuvassa näette kontrastin värien välillä. Odotin hieman loivempaa eroa näiden välille, eihän niiden niminumeroissakaan ole kuin kahden numeron heitto... :)



Ja tässä kuvaa sitten siitä, miten värit käyvät (tulevaan) ympäristöön, johon kuuluu etäällä kajastava järvi, mustikkametsä, harva männikkö ja aurinkotuoli. :)



Ja tästä näkyy ero ihan tuohon maalarinvalkoiseen. Vaaleampi väri ei siis olekaan täysin valkoinen, vaikka siltä se ensikatsomiselta hieman näytti.

Jotenkin tämä maalauskokeilu sai minut vakuuttumaan siitä, että tuo ruskeampi olisi parempi? Ainakin talo olisi "näyttävä" ympäri vuoden, kun taas tuo vaalea väri voi jäädä ainakin talvella vähän valjuksi.. Vai mitä mieltä taas muut ovat? :)