Vähän kuulumisia

|
Niinpä niin. Yksi mies sai kenkää, mutta onneksi vauhti ei kauheasti hidastunut. Sade oli ainut, joka aiheutti pari päivän paussin kattohommissa. Onneksi sunnuntaina oli todella hyvä keli ja saatiin hommat taas etenemään!


Otettiin äipän kanssa urakaksi siivota talo sisältä ja ulkoa. Sisälle olikin kertynyt suhteellisen mukavasti kaiken maailman sahanpurua ja tuulensuojalevyn moskaa, mutta niin vaan saatiin kaikki lakaistua pois! Sen märän moskan kun sai tuhottua, niin lattian kuivuminenkin nopeutui huomattavasti. :) Minä pönttö en ottanut tietystikään ennen -kuvaa, nyt on vain tarjolla jälkeen:



Kylläpä lattia kiiltää!!

Tänään sitten katto tuli lopullisesti valmiiksi. Tai siis alushuopa on paikallaan, palahuopa odottaa vielä katolle pääsyä. :) Kiitos ukkelit kovasti, olitte ahkeria!

Ikkunat ja ovet tulla pärähti tänään tontille, viimeinkin. Nopealla vilkaisulla kaikki näytti olevan ehjiä. Huomenna sitten siirellään niitä sisälle, ensi yön saavat kölliä vielä pihalla. :)


Kuvaa katollisesta talosta ei ole, kun ei tuo kameran salamavalo ihan riittänyt. Ehkä huomenna sitten. :)


Muutos henkilöstössä

|
Vesikattourakan henkilöstö väheni tänään yhdellä henkilöllä. Työnjohdon kanssa ylitsepääsemättömään eripuraan ajautunut evp-rakennusmies päätti aamun motivaatiokeskustelun tuloksena lopettaa omaehtoisesti työt raksallamme.

Potkuja tiedossa?

|
Nyt niitä tulee, risuja.

Rakentaminen osaa olla yhtä perkelettä.

Jokainen rakentava tämän tietää ja juuri siksi blogissamme ei ole uhrattu montaa riviä asian toteamiseen ja vahvistamiseen. Mutta - koska rakentaminen osaa olla yhtä perkelettä - on sekin asia tietenkin jotenkin puolihuolimattomasti tuotava esille. Nyt kun vesikatto alkaa olla kohta valmis, voi sen jo ironisesti kokemuksen syvällä rintaäänellä tehdä.

Suuri osa perkeleellisyydestä sikiää siitä, että Suomessa on noin 5 359 742 oikeaa mielipidettä rakentamisesta. Kuten kaikissa rakennusprojekteissa, myös meille mielipiteitä on sadellut. Ja mikä positiivista, niiden avulla on ratkottu monia pieniä ja isoja ongelmakohtia. Varsinkin suunnitteluvaiheessa mielipiteet ovat olleet arvokkaita. Nyt kun projekti on käynnissä ja monissa asioissa on painettu jo sitä "Lukitse" -nappia, mielipiteiden valtavirta on kääntynyt rakentajaa vastaan.

Kaikkein stressaavinta on havaita, kuinka rakennustyöstä velkarahoillamme palkkaa nauttivilla ihmisillä ei läheskään aina tunnu olevan kunnioitusta rakentajia kohtaan. Ei mielipiteissä, eikä teoissa. Hyvistä työmiehistä blogissa on ilo kirjoittaa, mutta niistä huonommista... mitä niistä nyt sitten rakentavasti sanoisi:

- Viimeksi tänään työmaalla on nähty krapulaisen rakennusmiehen 3 tunnin mittainen (velkarahalla sekin aika maksettava) räyhäys siitä, miten asiat on tehty vinoon, väärin ja päin persettä. Luulisi edes ammattimiehen ymmärtävän, ettei keskeneräistä kannata arvostella, vaan on parempi keskittyä työntekoon.

- Peruskivi tuli tehtyä asiallisesti, mutta sen tehneen sankarin junailemissa muissa jutuissa onkin ollut jälkijunailua ja tulee olemaan. Porrasterassien anturoiksi tarkoitetuista betoninopista ei ole edes verkonpainoiksi ja sadevesiputket on vedetty nurkkiin niin timmisti kiinni, ettei kaivojen asennuksesta tulla selviämään ilman reiluhkoa lapioimisurakkaa. Reilusti riittämään mitattu pääkaapelikin hupeni samassa käsittelyssä tyngäksi, joka saatiin juuri ja juuri kiinni sähkökaappiin. Kaikeksi hyväksi päälle saatiin liuta piruilua, jonka seassa myös syyllisyys siirtyi luontevasti rakentajalle. Ja tästä piti toki myös maksaa.

En sano, etteikö työmaalla olisi liuta omia virheitä tai yksinkertaisesti keskeneräisiä asioita fiksattavana, mutta muiden mielitekojen ymmärtämisen suhteen kahvi on pöytäliinalla.

Varmistin on poistettu.

Yksi rasaus vielä ja tämä rakentaja alkaa jakamaan pikapotkuja.

The roof is on fire...

|
Tai siis ei ole, minun tietääkseni ainakaan. Mutta se voisi olla tulessa, koska työmiehet on ollut niin liekeissä, että meillä on jo kattoa osittain valmiina! :) Kauan tätä on odotettu. Appiukko meinasi, että viikon päästä olisi jo katto valmiina, mutta ei nyt pidä innostua - viikko sitten mulle lupailtiin samaa. :) Tärkeintä kuitenkin on, että se on tekeillä! Voi riemua!


En saanut kunnon kuvaa katosta, koska en millään viitsinyt kiivetä ylös asti. Mutta tässä osviittaa siitä, että on siellä ainakin jotain!



Niin, ja sähkökaappikin on nyt seinällä. Ja ilmeisesti sähköjenkin pitäisi tänään alkaa toimimaan, saa nähdä... :)



Ja sitten tein tässä tärkeän investoinnin tänään. Ostin raksaradion! Tai siis, enhän mä sitä vielä ole maksanut, nyysin sen työpaikaltani ja lupasin maksaa joskus siitä pari euroa... :P Mutta se on musta! Se on tyylikäs! Siinä on radio! Siinä on kasettidekki! Ja kaikista tärkein: se on niiiin vanha, ettei haittaa vaikka siihen tulisikin maalitahroja! :D


Ja sitten lopuksi paikallislehtikatsaus! Olemme tässä odotelleet, että milloin ensimmäinen kuntalainen kajauttaa ilmoille näränsä siitä, että kunta tekee hienoa asuinaluetta ja vain yksi talo (eli siis, köh, me) on rakenteilla. No, viime keskiviikon tekstaripalsta olikin saanut jo ensimmäisen kummasteluviestin: 







Lähes julkkiksii, siis!

Kuvapläjäys

|
Ou jees, nyt on päästy jo "sisälle" maalaamaan! Vaikkei kattoakaan ole, niin ensimmäinen sisäseinä on maalattu, kyllä vain!



Eli maalasin tuossa eilisiltana ekan kerran teknisen tilan seinän, johon saadaan sähkökaappi ensi viikon alussa. Tänään kävin vetäsemässä toisen kerroksen päälle. Eiköhän se vältä asiansa siinä. :)

Uskalsin kiivetä myös ensimmäisen kerran yläkertaan. Jalat meinasi hieman täristä, kun lankkujen päällä piti kävellä, mut selvisin ihan hengissä. Tässäpä meidän parveke!




Tuohon katon päälle siis vielä tulee jonkinmoinen lattia, ettei siis tarvitse huovan päällä kävellä. :)


Kuvaa parvekkeelta yläkerran eteiseen. Toiseen päähän siis tulee rappuset ja kummallekin sivulle tulee yhden huoneet. Niin, ja kylppärikin tulee johonkin väliin. :)



Yleiskuvaa talosta. Hieman ongelmallinen keskikohta tuosta katosta on nyt saatu ratkaistua, joten päästään sitä huopaa laittamaan hiljalleen. Jeij!


Ja kyllä, nyt sinne asuinalueelle on tehty asfaltti ja isketty hienot lyhtypylväät pystyyn.... Mutta missä on asukkaat? Missä on rakentajat? On sääli, että noin hieno alue ei ole vielä saanut kuin vasta yhden talon, eli meidän talon. Kaksi muuta tonttia on kyllä myyty, mutta mitään niillä ei ole tapahtunut. Vielä siellä olisi 8 omarantaista tonttia ja 2 kuivanmaan tonttia. Ja voi, kyllä niitä katselijoita riittää. Hyvä jos yhden käden sormet riittää niille joka päiväisille "kyylääjille". Kukaan ei uskalla tulla juttelemaan, kauheaa vauhtia kaasuttavat pois jos näkevät meidän raksalla autoja. Ja jos jollekin vihjaillaan, että olisi tontteja myytävänä, niin ensimmäinen vastaus on: "Voi, kyllähän sitä jos lotossa voittais...". Eipä mekään olla kymppiä enempää lotosta voitettu, mutta talo nousee silti. Onko muka keskimäärin 30 000 euroa liikaa rantatontista? En ymmärrä. Ja lisäksi pelkään, että tuosta paikasta tulee (kaikella kunnioituksessa) joku eläkeläisten kultarannikko. Missä nuoret ihmiset ovat? Lapsiperheet? Mä en halua olla ainoa alta kolmikymppinen tuolla. :D Nyt ihmiset oikeasti, tarttukaa hetkeen!



Mutta näihin kuviin, näihin tunnelmiin.... :)

Status update Facebookin tyyliin

|
Janet on maalannut jonkun verran lisää lautoja ja paljon olisi vielä maalattavaa. Lisäksi tontilla alkaa olla turhan kylmä maalaushommiin.


Hepe on iskenyt tuulensuojalevyjä seinille isänsä kanssa. Kohta yläkerrassakin on seinät, jeij!


Pihla ilmoitti, että ikkunat tuleekin vasta viikolla 39......


Ahava on edelleen ilman kattoa, mutta ehkä sitten ensi viikolla...