Potkuja tiedossa?

|
Nyt niitä tulee, risuja.

Rakentaminen osaa olla yhtä perkelettä.

Jokainen rakentava tämän tietää ja juuri siksi blogissamme ei ole uhrattu montaa riviä asian toteamiseen ja vahvistamiseen. Mutta - koska rakentaminen osaa olla yhtä perkelettä - on sekin asia tietenkin jotenkin puolihuolimattomasti tuotava esille. Nyt kun vesikatto alkaa olla kohta valmis, voi sen jo ironisesti kokemuksen syvällä rintaäänellä tehdä.

Suuri osa perkeleellisyydestä sikiää siitä, että Suomessa on noin 5 359 742 oikeaa mielipidettä rakentamisesta. Kuten kaikissa rakennusprojekteissa, myös meille mielipiteitä on sadellut. Ja mikä positiivista, niiden avulla on ratkottu monia pieniä ja isoja ongelmakohtia. Varsinkin suunnitteluvaiheessa mielipiteet ovat olleet arvokkaita. Nyt kun projekti on käynnissä ja monissa asioissa on painettu jo sitä "Lukitse" -nappia, mielipiteiden valtavirta on kääntynyt rakentajaa vastaan.

Kaikkein stressaavinta on havaita, kuinka rakennustyöstä velkarahoillamme palkkaa nauttivilla ihmisillä ei läheskään aina tunnu olevan kunnioitusta rakentajia kohtaan. Ei mielipiteissä, eikä teoissa. Hyvistä työmiehistä blogissa on ilo kirjoittaa, mutta niistä huonommista... mitä niistä nyt sitten rakentavasti sanoisi:

- Viimeksi tänään työmaalla on nähty krapulaisen rakennusmiehen 3 tunnin mittainen (velkarahalla sekin aika maksettava) räyhäys siitä, miten asiat on tehty vinoon, väärin ja päin persettä. Luulisi edes ammattimiehen ymmärtävän, ettei keskeneräistä kannata arvostella, vaan on parempi keskittyä työntekoon.

- Peruskivi tuli tehtyä asiallisesti, mutta sen tehneen sankarin junailemissa muissa jutuissa onkin ollut jälkijunailua ja tulee olemaan. Porrasterassien anturoiksi tarkoitetuista betoninopista ei ole edes verkonpainoiksi ja sadevesiputket on vedetty nurkkiin niin timmisti kiinni, ettei kaivojen asennuksesta tulla selviämään ilman reiluhkoa lapioimisurakkaa. Reilusti riittämään mitattu pääkaapelikin hupeni samassa käsittelyssä tyngäksi, joka saatiin juuri ja juuri kiinni sähkökaappiin. Kaikeksi hyväksi päälle saatiin liuta piruilua, jonka seassa myös syyllisyys siirtyi luontevasti rakentajalle. Ja tästä piti toki myös maksaa.

En sano, etteikö työmaalla olisi liuta omia virheitä tai yksinkertaisesti keskeneräisiä asioita fiksattavana, mutta muiden mielitekojen ymmärtämisen suhteen kahvi on pöytäliinalla.

Varmistin on poistettu.

Yksi rasaus vielä ja tämä rakentaja alkaa jakamaan pikapotkuja.

4 kommenttia:

Kirsikka kirjoitti...

No voi rähämä. Eikä mitään, potkuja vaan, jos tarve vaatii. Ei siinä muu auta. Se on kuitenkin teidän koti ja teidän unelma, ja olis hyvä jos sitä ei joku krapulapäissään pilaa. Meidänkin velkarahalla nukkuva kaivurikuski saa jättää meidän työmaan. Tympeetä, mutta välttämätöntä joskus. Tsemppiä! Hengessä mukana... Ja täsmälleen samaa mieltä noista mielipiteiden määrästä. Miten kaikki ammattilaiset voivatkin olla niin montaa (eri) mieltä.

Hepe kirjoitti...

Jep. Sitä ei voi kun ihmetellä :(.

Janet kirjoitti...

Ensimmäiset potkut on nyt annettu. Ei musta vaan olis siihen, onneks on tuo Hepe. :/

Kirsikka kirjoitti...

Voi ei... Ymmärrän tunteen. Toivottavasti myös viimeiset potkut.