Jokainen naulanlyönti...

|
..on kuulemma lähempänä valmista taloa. Vähän ollaan minusta saatu aikaan, vaikka monet vakuuttaa, että hyvin edistyy. Ehkä mä taidan olla vähän sellainen mullehetikaikkinyt! :D


Teknisestä puolesta en osaa sanoa mitään ja kun ei tuo toinen puolikas ole tässä nyt selostamassa, että mitä kaikkea siellä on tapahtunut, niin annetaan kuvien kertoa tarinansa. 



Lautojen maalaaminen on aloitettu. Suurena apuna
on ollut oma äitini ja tätini. Naureskelinkin 
yksi päivä, että raksalla heiluu kaikki yli 49-vuotiaat,
sitä nuoremmat luuhaa jossain aivan muualla. :D



Tuulensuojalevyjä on laiteltu. Minäkin pääsin
sahaus- ja naulaushommiin, kun laiteltiin 
yhdelle seinälle reva(?)lautoja. Jeij! :)
Tässä kuvassa näkyy myös jollain lailla
tuo ruokailuerkkerin katto, jota on jouduttu
pitkä tovi värkkäämään.



Kaksi ovea, kodinhoitohuoneeseen ja tekniseen tilaan.



Sisäkuvaa. Etualalla vessa, taaempana
ruolailuerkkeri, jossa jo loogisesti on ruokapöytä! :)



Alussa oli seinä..



...Hepe ja moottorisaha.



Sitten tuli ikkuna!

Kuulemma katto pitäisi saada hiljalleen päälle. Mä kans luulen, että se vois olla ihan hyvä homma. Niin, ja ikkunatkin tulee ens viikolla. Jaiks. 

Ai niin, yks juttu..

|
On taas muka ollu kaiken ja laista, ettei ole ennättänyt päivittää yhtä pientä juttua. Sillä viime perjantaina tontilla (tai siis raksalla, millon mä opin sanomaan sen niin?) kävi tämmönen:



Ja se teki tämmöstä hommaa:


Kumpikin meistä itse rakentajista oli töissä, mutta suuren suuri kiitos kummankin isälle, minun äidille, Hepen veljelle ja yhdelle apumiehelle! Nii, ja nosturimiehelle kanssa! Ilman teitä meillä ei näyttäisi nyt tältä:





Ja yläkertakin alkaa hiljalleen hahmottua...



Kiitos vielä kerran!

----

Viikolla sitten Hepen isä ja veli ovat tuusanneet ruokailuerkkerin kanssa. Ensimmäiset villatkin on jo isketty kattoon! Eli talohan on jo liki valmis... :)





Hepen veli Tuomas on nyt kahden viikon aikana ollut kyllä suurena apuna meillä. Hän kun on käyttäny monen monta lomapäiväänsä meidän raksan edistämiseksi... En tiedä, miten voisimme kiittää häntä tarpeeksi, joku kiva lahja kyllä hänelle pitää antaa! Say your price, Tuomas! :)

EDIT:

Kävinpä kahden päivän tauon jälkeen raksalla ja kyllä alako hymyilyttämään!





Voisin muuttaa tonne erkkeriin vaikka heti! :)

Sunnuntaipuuhastelua

|
Eilen oli viimeisen lomaviikon viimeinen vapaapäivä. Kierreltiin kirpputoreilla ja etsiskeltiin tavaroita tulevan kodin tarpeisiin. Kierroksen saalis oli jo mainittu merikartta sekä nippu vanhoja, mutta hyväkuntoisia työkaluja. Lapioita ja talikoita. Niitähän aina tarvitsee :).

Vapaapäiviä oli kyllä tulla kaksin kappalein. Lähdin aamupäivästä työmaalle vakaana aikomuksena kopsutella erkkerin niskat ristikkoraudoilla kohdilleen. Leppeä keli kuitenkin sai toisiin aatoksiin ja kohta oltiin Janetin kanssa vesillä kuhaa narraamassa. Janet sai liikuntaa ja minä raitista ilmaa - kuhat jäivät tällä kertaa lihomaan.

Loppujen lopuksi se niskojen kiinnityskin tuli tehtyä. Näin sitä mennään, palanen kerrallaan eteenpäin...



Ristikkorautoja, ankkurinauloja ja kuuden tuuman lankkua. Tästä alkaa rakentumaan ruokailuerkkerille katto ja parvekkeelle lattia.

Kaikenmoista pohdintaa

|
Talo kohoaa koko ajan ja ajatuksissa vilistää vähän väliä sisustaminen ja kalustaminen ja pihan laitto ja ja ja... Itse asiassa aloitimme jo pihasaunan pikkuisen "makuusopin" sisustamisen, kun ostimme kahdella eurolla kirpparilta Suomenlahden merikartan vuodelta 1838.... :)



Eniten olen tässä miettinyt
olohuoneen sisustamista. Meidän olkkarista kun tulee hieman pitkulaisen mallinen, jonka jokaisella kolmella seinällä on ikkunoita ja yhdellä seinällä sitten takka + leivinuuni. Ja haaveena on ollut, että toiseen päähän saisi "kirjastonurkkauksen" ja toiseen päähän sitten telkkarinkatsomisnurkkaus. Itse haaveilin, että kirjastonurkkaus olisi etupihan puolella ja telkkunurkaus sitten takapihan puolella, josta on parhaimmat näkymät sinne järvelle. Hepe kuitenkin ehdotti, että kokeillaanko toistepäin,
mutta ei se oikein tuntunut hyvältä ratkaisulta, joten päädyimme minun ajatukseen (jee!). Sohvaksi pitäisi löytää sitten tulevaisuudessa joko 3 + 2 istuttavat tai sitten kulmasohva, jossa olisi "loiva" kulma, ei jyrkkä. Selkeää? Lisäksi telkku pitänee asettaa nurkkaan, joten kulmaan sopiva tv-pöytä on myös hankintalistalla. Tiina-serkun puoleen varmaan käännytään sitten tuossa sohva-asiassa, vai?? ;)

Mutta sitten se kirjastoasia. Pari nojatuolia sinne voisi asettaa ja jonkinmoisen pienen pöydän. Nojatuolien pitäisi sitten käydä sen sohvan kanssa yhteen... Ja sitten ne kirjahyllyt. Järkevintä olisi varmaankin laittaa kirjahyllyjä yhdelle seinälle, mutta "ehjiä" seiniä ei ole. Ikkunoita on joka puolella. Aloin sitten tutkimaan netistä, että millaisia moduulihyllyjä on olemassa. Boknäsillä vo
isi rakentaa itselleen sopivan kokonaisuuden, mutta hinnat ovat päätä huimaavia. Iskullakin oli moduulihyllyjä, mutta nopeasti laskettuna kaksi matalaa ja kaksi korkeaa hyllyä maksaisi helpostikin sen 1500 e.... Eli onkohan kellään kokemusta hyvästä ja halvasta moduulihyllystä?

Kuvassa Iskun Vellamo-hyllystö

Sitten pohdimme kotiteatteriasiaa. Tällä hetkellä meillä on itsekoottu kotiteatterihässäkkä, joka ainakin Hepelle aiheuttaa harmaita hiuksia kaikkine johtoineen. Käännyimme sitten veljeni puoleen, joka on lähes ammattilainen näissä asioissa. :) Hän sitten tutki pohjapiirustusta ja ehdotti, että jos laittaisimme kotiteatterin yläkertaan siihen suurehkoon aulaan parvekepäätyyn. Tilan voisi jakaa omaksi sopeksi verhoilla (pimennys- tahi sametti- tms.) ja laitteet voisi laittaa vaatehuoneeseen, joka on sopivalla paikalla siinä. Eli sinne menisi vahvistin, blueray-soitin ja mahdollisesti subwoofer.... Ja kaikki johdot voisi laittaa siististi menemään sinne piiloon. Kaukosäätimeksi pitänee hankkia jonkinmoinen radioaalloilla toimiva (hitsi mulla on nää termit hallussa), jotta sillä voi ohjata laitteita sohvalta käsin ja oven läpi. Joten nythän meille sitten tuli hankintalistalle videotykki, valkokangas (jonka voi tosin tehdä itse), subbari, kaiuttimet, (kuulemma uusi) vahvistin ja mitähän vielä. Että semmosta. Mä makustelen vielä asiaa, en vielä ihan täysin rakasta ideaa, mutta mutta... :)

Tuhoraportti

|
Viime yön ukkosmyrskystä selvittiin raksalla säikähdyksellä. Aamulla kyllä jännitti ajellessa Niemenharjulle kun tiet olivat täynnä myrskyn riepottelemia oksia. Työmaalla odotti ehjä runko, joskin laatalla oli moskaa sen verran että Janet pääsi siivoushommiin.



Tuulenpuuskat olivat onneksemme piiskanneet metsäistä rantaa sen suuntaisesti etelästä. Yksi lahovikainen koivu oli rojahtanut ruokailuerkkerin tuntumaan ja naapuritontilla lojui tukkipetäjä. Jos tuulensuunta olisi ollut kaakosta tai idästä - kuten se aamun pimeinä tunteina näytti olevan - olisi jälki voinut olla todella pahaa.




Huh!

Kuuma päivä raksalla

|
Rakennuksella on ollut koko heinäkuun ajan erikoisen kuumaa ja hiostavaa. Noin yleensä, mutta tämän viikko vie kyllä voiton. Toissapäivässä oli sitä jotain. Respiraatiokäyrä nousi rajusti ilman, että tarvitsi tehdä muuta kuin seisoa, katsoa ja hiota. Tänään aamuyhdeksältä taas mieleen vyöryivät siesta, sombero ja cerveza. Aurinko mollotti pilvettömällä taivaalla ja vieressä levittäytyi neliökilometritolkulla paahteessa väräjävää järvenpintaa. Tuntia ja monta vasaraniskua myöhemmin alkoi navakka, mutta lämmin kaakkoistuuli. Puolen päivän aikaan tuuleen sekoittui Moskovan lähistön metsäpalojen vaimea tuoksu.



Puolenpäivän aikaan Koliman aaltojen ylle levittäytyi Venäjän metsäpalojen utu. Näkyvyys kaukaisimmalle vastarannalle parinkymmenen kilometrin päähän katosi nopeasti.


Runkourakka jatkui tänään ruokailuerkkerin ja väliseinien tasakertojen parissa. Iltapäivällä pääsimme asentamaan talon suurimman yksittäisen puuosan paikoilleen. Muhkea viisimetrinen (150x450 mm) liimapuupalkki nostettiin paikalleen olohuoneen välipohjan tukirangaksi neljän ihmisen voimin - ilman paria styroksipakettia ihmeellisempiä apuvälineitä. Siinä palkkia ihastellessa tuli jo tuumittua, mitä tehdä palkille. Lakkaus, maalaus, panelointi... ???



Viimeinen ponnistus ja palkin pää on kiinnityskorkeudessa. Pystytolppien katkaisu onnistui kun onnistuikin kerralla: ei tarvetta hienosäätöön tai kiroiluun :).


Raksalla kävi hyörimässä Janetin veljenpoika Roni. Roni ei tunnistanut minua haalareissa ja kypärässä heti vaan oli kysynyt Janetilta, että: "Kuka tuo musta mies on?". Kun sitten selvisi, että korventunut Hepehän se siellä tolppaa sahaa, oli Roni ihmetellyt: "Onko Heikistä tullut työmies?". :D. Työmaan tarkastettuaan Roni viihtyi pitkän aikaa rannassa polskimassa ja veneilemässä Janetin ja Sirpa-mummon kanssa. Kivaa näytti olevan:). Roni kertoi myös mielipiteensä Janetin ulkomaalitestistä. - "Minusta tämä vaaleampi on parempi. Hei, maassakin on samaa väriä!" sanoi Roni ja osoitti lätäkön halkeillutta pohjaa.



Roni tietää jo sen mitä rakentajat eivät. - Se on tämä vaalea (vaikka tuo toinenkin on kiva).

Värikokeiluja

|
Tänään oli vihdoinkin se päivä, että pääsin kokeilemaan vessan seinälle tulevan talon värejä. Ja ei niistä kyllä vieläkään oikein ota selvää!



Ekassa kuvassa näette kontrastin värien välillä. Odotin hieman loivempaa eroa näiden välille, eihän niiden niminumeroissakaan ole kuin kahden numeron heitto... :)



Ja tässä kuvaa sitten siitä, miten värit käyvät (tulevaan) ympäristöön, johon kuuluu etäällä kajastava järvi, mustikkametsä, harva männikkö ja aurinkotuoli. :)



Ja tästä näkyy ero ihan tuohon maalarinvalkoiseen. Vaaleampi väri ei siis olekaan täysin valkoinen, vaikka siltä se ensikatsomiselta hieman näytti.

Jotenkin tämä maalauskokeilu sai minut vakuuttumaan siitä, että tuo ruskeampi olisi parempi? Ainakin talo olisi "näyttävä" ympäri vuoden, kun taas tuo vaalea väri voi jäädä ainakin talvella vähän valjuksi.. Vai mitä mieltä taas muut ovat? :)