Tuhoraportti

Viime yön ukkosmyrskystä selvittiin raksalla säikähdyksellä. Aamulla kyllä jännitti ajellessa Niemenharjulle kun tiet olivat täynnä myrskyn riepottelemia oksia. Työmaalla odotti ehjä runko, joskin laatalla oli moskaa sen verran että Janet pääsi siivoushommiin.



Tuulenpuuskat olivat onneksemme piiskanneet metsäistä rantaa sen suuntaisesti etelästä. Yksi lahovikainen koivu oli rojahtanut ruokailuerkkerin tuntumaan ja naapuritontilla lojui tukkipetäjä. Jos tuulensuunta olisi ollut kaakosta tai idästä - kuten se aamun pimeinä tunteina näytti olevan - olisi jälki voinut olla todella pahaa.




Huh!

Kuuma päivä raksalla

Rakennuksella on ollut koko heinäkuun ajan erikoisen kuumaa ja hiostavaa. Noin yleensä, mutta tämän viikko vie kyllä voiton. Toissapäivässä oli sitä jotain. Respiraatiokäyrä nousi rajusti ilman, että tarvitsi tehdä muuta kuin seisoa, katsoa ja hiota. Tänään aamuyhdeksältä taas mieleen vyöryivät siesta, sombero ja cerveza. Aurinko mollotti pilvettömällä taivaalla ja vieressä levittäytyi neliökilometritolkulla paahteessa väräjävää järvenpintaa. Tuntia ja monta vasaraniskua myöhemmin alkoi navakka, mutta lämmin kaakkoistuuli. Puolen päivän aikaan tuuleen sekoittui Moskovan lähistön metsäpalojen vaimea tuoksu.

Puolenpäivän aikaan Koliman aaltojen ylle levittäytyi Venäjän metsäpalojen utu. Näkyvyys kaukaisimmalle vastarannalle parinkymmenen kilometrin päähän katosi nopeasti.

Runkourakka jatkui tänään ruokailuerkkerin ja väliseinien tasakertojen parissa. Iltapäivällä pääsimme asentamaan talon suurimman yksittäisen puuosan paikoilleen. Muhkea viisimetrinen (150x450 mm) liimapuupalkki nostettiin paikalleen olohuoneen välipohjan tukirangaksi neljän ihmisen voimin - ilman paria styroksipakettia ihmeellisempiä apuvälineitä. Siinä palkkia ihastellessa tuli jo tuumittua, mitä tehdä palkille. Lakkaus, maalaus, panelointi... ???

Viimeinen ponnistus ja palkin pää on kiinnityskorkeudessa. Pystytolppien katkaisu onnistui kun onnistuikin kerralla: ei tarvetta hienosäätöön tai kiroiluun :).

Raksalla kävi hyörimässä Janetin veljenpoika Roni. Roni ei tunnistanut minua haalareissa ja kypärässä heti vaan oli kysynyt Janetilta, että: "Kuka tuo musta mies on?". Kun sitten selvisi, että korventunut Hepehän se siellä tolppaa sahaa, oli Roni ihmetellyt: "Onko Heikistä tullut työmies?". :D. Työmaan tarkastettuaan Roni viihtyi pitkän aikaa rannassa polskimassa ja veneilemässä Janetin ja Sirpa-mummon kanssa. Kivaa näytti olevan:). Roni kertoi myös mielipiteensä Janetin ulkomaalitestistä. - "Minusta tämä vaaleampi on parempi. Hei, maassakin on samaa väriä!" sanoi Roni ja osoitti lätäkön halkeillutta pohjaa.

Roni tietää jo sen mitä rakentajat eivät. - Se on tämä vaalea (vaikka tuo toinenkin on kiva).

Värikokeiluja

Tänään oli vihdoinkin se päivä, että pääsin kokeilemaan vessan seinälle tulevan talon värejä. Ja ei niistä kyllä vieläkään oikein ota selvää!

Ekassa kuvassa näette kontrastin värien välillä. Odotin hieman loivempaa eroa näiden välille, eihän niiden niminumeroissakaan ole kuin kahden numeron heitto... :)

Ja tässä kuvaa sitten siitä, miten värit käyvät (tulevaan) ympäristöön, johon kuuluu etäällä kajastava järvi, mustikkametsä, harva männikkö ja aurinkotuoli. :)

Ja tästä näkyy ero ihan tuohon maalarinvalkoiseen. Vaaleampi väri ei siis olekaan täysin valkoinen, vaikka siltä se ensikatsomiselta hieman näytti.

Jotenkin tämä maalauskokeilu sai minut vakuuttumaan siitä, että tuo ruskeampi olisi parempi? Ainakin talo olisi "näyttävä" ympäri vuoden, kun taas tuo vaalea väri voi jäädä ainakin talvella vähän valjuksi.. Vai mitä mieltä taas muut ovat? :)

Tiilenpäitä lukemassa

Puuh! Käytiin tänään tutustumassa asuntomessujen antiin Kuopion Saaristokaupungissa. Lääh! Aurinkoinen päivä, yli kolmekymmentä taloa, portaita portaiden perään ja valkoista - paljon valkoista. Ei ihme, että nyt jalat ovat turtana ja silmissä sumentaa.

Yleisarvioni messujen kohteista rakentuu pelottavan luontevasti suomalais-ugrilaisen passiivisagressiiviseen muottiin (kuten se näytti messuvieraiden kohdalla rakentuvan 95 % kohdalla). - Toisin sanoen: sisään tullessa voisi sanoa jotain positiivista vaikkapa avaruudesta, valoisuudesta ja oivaltavasta tilankäytöstä, mutta ei. Sanaista arkkua raotetaan vasta siinä vaiheessa kun silmiin osuu se ensimmäinen asia, jota et missään nimessä halua. Luontevuus taitaa tulla siitä, että on helppo kertoa mistä ei pidä. Pitäminen taas vaatii enemmän työstöä, vertailua ja uskallusta sanoa se ääneen välittämättä vasta-argumenteista.

Lähdin asuntomessuille odottaen, että pääsen vertailemaan erilaisia tiloja ja tuotteita. Tässä suhteessa tuli se pettymys. Oli turhauttavaa, että samat valmistajat toistuivat talosta toiseen. Syksyn mittaan on edessä esim. väliovien hankinta, jonka evästykseksi messuilla oli tarjota maanvyöryn lailla Jeldwenin ovia. Ovet eivät ole vakuuttaneet kaupassa, eikä niiden rankingsijoitus noussut messuillakaan. Elisan mainoksen isäntämiehen sanoin: - Noo... se nyt on tuollainen... rimpula.

Tiloista taas oli vaikea löytää inspiraatiota tiloiltaan ja sisustukseltaan varmasti "perinteisempään" taloomme. Monissa kohteissa tilojen toimivuutta ja muunneltavuutta oli mielestäni uhrattu armottomasti vain siksi että tärkeimpään oleskelutilaan oli saatu raivattua avaruutta ja valoisuutta. Julkisuudessa paljon hoettu mantra "tehoneliöistä" tuntui nurkkaanheitetyltä. Tiloista jäi hämmentävä kuva... oleskelutilan ympärille ja yläpuolelle levittäytyivät sokkeloiset käytävät, lukuisat kapeat portaikot ja parempaa virkaa etsivät tasanteet. Lopputuloksena on budjetiltaan satojen tuhansien eurojen taloja, joiden makkariin, pesuhuoneeseen tai kodariin loppusijoitettuna jopa Kakolan veikko heittäytyisi vallan klaustrofobiseksi. Tässäkö syy siihen, että suurin osa messukodeista oli niin valkoisia että silmiin koski?

Liekö Mario Bros ja Nokialandian työympäristö sulattaneet suunnittelijoiden nystyrät? Tehoneliöt, muunneltavuus ja todellisuus eivät mielestäni voi toimia matriisiorganisaation tyyliin kaikki tekevät kaikenlaista päällekkäin samaan aikaan, mutta sittenkin vain väliaikaisesti. Elämäntilanteet muuttuvat, näin on. Koti vaatii silti niiden näyttämönä kunnon jäsentelyn. Turvan ja pysyvyyden tunne kun taitaa olla yksi niistä isoista jutuista, joista talonrakentaja unelmoi (?).

Kohteiden joukossa oli muutamia selvästi edukseen erottuvia väriläiskiä. Itselle mieluisin oli kohde 10 (Tiilerin Tervapääsky). Sen sisätiloissa oli valkoisen peruspinnan vastapainona käytetty runsaasti punatiiltä, punaista väriä ja lasielementtejä. Lopputulos oli samaan aikaan pelkistetty, kodikas ja rohkea. Mielenkiintoinen projekti oli myös kohde 28 (Aamusäde), jonka puuliitoksin koottua runkoa ja puumateriaalin monipuolista hyödyntämistä ei näin metsämiehenä voinut olla ihailematta.

Tiilitalojen katveesta löytyi myös kiinnostavaa tuotepuolta. Viime aikoina olen pyöritettyt ajatusta siitä, josko muuraisimme saunan ja pesuhuoneen välisen seinän tiilistä. Kaakelointi pesuhuoneen puolelle kun taas saunan puoli saisi olla paljaalla saumapinnalla. Kunhan löytyisi pesutilojen kanssa kuvaan sopiva tiili... Messuilla kohdalle osui tällainen:



Harmaa perusväri sopisi samaan kaavaan pesuhuoneen lattian ja harmaiden seinälaattojen kanssa. Käsinlyötynä siinä olisi lisäksi löylyissä enemmän silmänruokaa kuin peruspanelissa. Kysymysmerkkejä ovat hinta ja toiseksi se, saako tiilen rapattua ja kaakeloitua pitävästi? Tämä vaatii lisäselvityksen...

Runkoa nousee

Kaksi päivää runkotöitä takana ja ulkoseinien pystyt ovat kohta kohdillaan. Väliseinien asentamista on ehditty valmistella sen verran, että niiden alajuoksut on mitattu kohdilleen ja lyöty poranauloilla kiinni. Kevyempien ei-kantavien väliseinien juoksujen kiinnitys tehdään myöhemmin pelkän uretaanin avulla. Itse en ole kokeillut vielä, mutta paremmin tietävät sanovat että uretaani riittää tässä tapauksessa kiinnikkeeksi oikein hyvin. Hyvä jos niin, sillä lattialaatassa risteilevään lämmityskaapeliin poraaminen voisi kirvoittaa parikin voimasanaa.

Pystyjen kanssa säätämistä olohuoneen nurkilla.

Runkotöitä aloiteltaessa on tullut opittua sekin selvä asia, että kaikki se tavara joka ei ole standardimittaista kannattaa laittaa tilaukseen ajoissa. Tai oikeastaan - toiseksi - kannattaa kysyä jo suunnitteluvaiheessa, mitkä osat eivät ole standardia. Meillä olohuoneen kattoon tulee puolentalon yläpohjat kantava liimapuupalkki, joka on mitoitettu suunnitelmassa niin, ettei yleensä varastossa olevilla palkkien mitoilla pärjätä. Näytti jo hetken siltä, että palkin saamiseen menee viikkotolkulla. Asia ratkesi kuitenkin Haapajärven uutta Rautiaa pyörittävän tutun myyjän kautta niin, että sopiva palkki saatiin parin päivän viiveellä Oulun Puukeskukselta.

Nyt vaan runkoa pystyyn, että saadaan palkille alustaa.

Siisiisisustamista!

Jeij, tänään oli alustava loppurutistus sisustuksen suhteen. :) Sain Hepenkin houkuteltua mukaan, joka tietysti sanoi mielipiteensä joka asiaan. Ihme kun ei tällä reissulla tullu sanottua: "Miks sullakin pitää olla mielipiteitä???!". Rauhallisesti asiat sujuivat. :)

Mistäs alotetaan... Noh, vaikka siitä parketista. (HUOM! Värit eivät kuvissa vastaa todellisuutta, mutta antaa viitteitä suunnasta!)

Parketti on Karelian Tammi Select Vanilla Matt 3-sauvaisena, ei siis leveänä lankkuna. Olin ihan sikavarma, että meille tulee tummat lattiat, mutta näin se homma vain meni... :) Itse tykkään kyllä, vaalea on ihan raikas valinta. Tätä siis tulee alakerran olkkariin ja makkariin. Eteiseen ja "aulaan" tulee sitten laatta:

Tämä passaa todella hyvin vaalean parketin kanssa yksiin. Väri ei aivan täysin ole harmaa, eikä oikein ruskeakaan. Jotain siltä väliltä. :) Seiniin tulee lasikuitutapetti aika normaalina, eli ei mitään ihmeempiä kikerryksiä kuvioinnissa. Väriksi tulee vaalea maali, joka taittuu hieman lämpimään. Väristä vilautan kuvaa ja infoa sitten joskus myöhemmin. :) Makkariin tulee sitten samaa lasikuitutapettia, mutta yksi seinä tulee tehosteseinäksi. Tapettina on Duron Praktmagnolia 670-03:

Ensimmäinen kuva on netistä, toinen on paikanpäältä, jotta näette kiillon ja kolmiulotteisuuden tunnun tapetista. Kuviokin näyttää suuremmalta kuin mitä tuossa netistä napatussa. Kuvio on vähän tuommoinen vanhan mallinen, mutta kuitenkin nykyaikainen.

Pesuhuoneesta tulee tällainen:

Ei mikään ihan perinteinen ratkaisu, että alaosa on tumma ja yläosa vaalea. :) Sama lattialaatta on sitten saunassa, pukuhuoneessa sekä kodinhoitohuoneessa. Khh:n seinän sävyksi tulee Tikkurilan Oliivilehto V451:

(Ja värit taas päin.....) Vähän jotain väriä aateltiin laittaa sinne kodariin, mutta mua alko jo arveluttamaan; onko tuo liian vihreä?? Mutta toisaalta, jos se alkaa jossain vaiheessa nyppimään, niin eiköhän sen voi maalata vaikka valkoseks jos siltä tuntuu. :)

No, sitten yläkertaan. Ylös laitamme ihkaoikean lautalattian, jonka öljyämme vaaleaksi. Seinälle tulee puolipaneeli, joka saa taas tummahkon värin pintaansa. Yläosa tulee, yllätys yllätys, lasikuitutapetilla ja väriksi suhteellisen valkoinen. :) Mutta sitten makuuhuoneet.... Ajattelimme, että laitetaanko ylös vähän tällaista vanhan talon fiilistä, kun siellä on kuitenkin oikea puulattia ja puolipaneelia... Nooh, makkareihin tulee sitten seuraavanlaiset tapetit:

Kuvio on oikeasti suurempi, kuin mitä tuo kuva antaa ymmärtää.

Yläkerran kylppäri on ihan simppelillä laatoituksella:

Mutta siis, näillä mennään ainakin alustavasti? Any comments? :)

Valuryntäys Ahavalla

Pihtipudas, Keski-Suomen pohjoinen sporttipitäjä keskiviikkona 14.7. klo 6.40. Yksinäinen talonrakentaja kaartaa pakulla tontilleen, jossa kohta pitäisi olla alkamassa yksi operaation kiihkeimmistä rutistuksista. Hän vilkaisee järvelle kohti etelää, josta puhaltaa leppeä aamutuuli. Kuuman päivän merkit ovat ilmassa. Ei pilviä, ei siis sadetta vähään aikaan. Mutta iltapäivälle on luvattu, joten kiire voi tulla. Ja missä kaikki viipyvät?

Talonrakentaja kaivaa hiestä ja hiekasta nihkeän kännykän naulataskun pohjalta. Hän näppäilee pikavalinnasta isäukolle. Kääntyy juuri valtatieltä Niemenharjulle, siis kahden minuutin kuluttua täällä. Samalla paikalle päräyttää myös appiukko. Hetkeä myöhemmin tuumimme kolmestaan, missä lattiavaluun tulossa olevat miehet viipyvät... pitäisi olla jo sillä betoniautot ovat paikalla hetkenä minä hyvänsä. Puhelin soi lupaavasti, mutta soittaja onkin betoniauton kuski joka kysyy viimeisiä ajo-ohjeita: - "Jep! Sama paikka kuin viimeksi, mutta eri miehet. Tervetuloa!". Puhelin tuskin ehtii tippua takaisin naulojen sekaan, kun liippaajat jo pysäköivät tottuneesti kivijalan viereen. "Huomenta! Tässäkö tätä työmaata nyt olisi?" - "Siinähän tuota. Betoniautot ovat täällä... kahden minuutin kuluttua.". Ja siitä se aamupäivä sitten lähti.

Autot purkavat valumassaa ja Reijo tasoittaa.

Aimo saunan lattian kimpussa.

Tasattua, vain niin pienen hetken hyllyvää massaa olohuoneessa.

Reijo liippaa helikopterilla, Aimo tasaa reunaa minkä ehtii.

Paten hellässä hiertokäsittelyssä teknisen tilan alusta.
Etualan kaukaloon asennetaan myöhemmin 600x400 mm kurasyöppösyöppönen.

Puolen päivän aikoihin valu oli valmis peiteltäväksi. Vain muutamia minuutteja hyvän yön ja kauniiden unien jälkeen alkoi raju ukkossade. Ylijäämäbetonista valetuista pihalaatoista pystyi lukemaan sen, miten olisi käynyt jos aamupäivän rutistukseen olisi tullut yksikin paha viivästys. Kuin haulikolla olisi ammuttu...

Kiitokset rivakasta ja onnistuneesta urakasta Reijolle, Aimolle ja Ukoille! Kiitokset myös Viitasaarelle Ruduksen pojille sotilaallisen täsmällisesti hoidetusta toimituksesta :)!

Ikkunoista ja ovista

Eilen treffattiin Pihlan myyjää ja tehtiin lopullinen tilaus ikkunoista. 

Oviksi valitsimme UO115-mallin.

Ovi tulee lähes tuollaisena pääoveksi. Jätämme vain ikkunan "alaruudut" pois, väriksi tulee valkoinen sekä kaveriksi tulee pieni levikeovi. Lisäksi lasi ei ole täysin kirkas vaan mallia Flemish:

 

Teknisen tilan ja kodinhoitohuoneen oviksi tulee sama ovi, mutta ilman lasia. Parvekkeelle ja ruokailutilan takaoveksi tulee Pihlan parvekeovi. Painike kaikkii oviin on Trondheim:

Ikkunat ovat siis niitä Pihlan Termo-ikkunoita ja suunnilleen tällaisella ruuduituksella: 

Myyjä kertoi mielenkiintoisen faktan näistä uusista ikkunoista. Ne nimittäin saattavat ulkopuolelta huurtua, koska ovat niin hyvin eristettyjä. Hieman kohottelin kulmakarvoja, mutta ilmeisesti se on ihan normaali ja hyvä asia. Lisää tietoa täältä.

Huh, nyt on taas päästy yksi askel eteenpäin. Huomenna sitten onkin luvassa kauan odotettu lattiavalu. Toivotaan nyt vain aamuksi hyviä kelejä!

Putkia ja styroksia

Jokohan sitä nyt saisi sellaisen järkevän päivityksen aikaiseksi? Tuntuu, ettei mitään taas ole tapahtunut, mutta ollaanhan me asiat saatu siihen pisteeseen, että kohta voidaa valaa lattia...! :) Viikonloputkin on mennyt hujauksessa, kun on ollut polttaritohinoita ja hautajaisia... Mutta niin on niistäkin selvitty, vielä pitäisi ennättää joku viikonloppu käydä Jyväskylässä sekä Kuopion asuntomessuilla ja ja... :)

Putket laitettiin pian juhannuksen jälkeen. Laitoimme varuilta radonputkenkin pohjalle, koska eihän sitä koskaan tiedä mitä sieltä tulee. Viemärit ja vesiputket taisi tulla suunnilleen oikeille paikoille. Onneksi niissä on vielä pieni säätövara. :)

Putkia, putkia ja putkia

Kahvinkeittoa agregaatilla

Styroksit on myös laitettu, samoin raudoitukset ja sähkömiehet kävivät pistämässä lattialämmityskaapelit paikoilleen. Minä nipsin tänään nippusiteiden päitä lyhyemmiksi, ja saatoin sitten sitä kaapelia hieman raapaista sivuleikkurilla.... Onneksi kävi kaveri paikalla, joka on sähkömies, ja tarkisti, että kaikki on ihan ok. Pikkasen meinas jännittää, että pilasinko nyt koko lattialämmityksen.. :D

Lumisokeus keskellä kesää :)

Raudoitukset odottaa kaapelia

Nyt vain toivotaan hyviä kelejä vielä joksikin aikaa. Keskiviikkona ilmeisesti aloitetaan valuhommat, joten aurinkoista saisi olla vielä silloin. :)