Ai mitäh?

Ai siis onks meillä joku blogikin? Jaa, että joku rakennusblogi???


Niin no, kuten osa arvatakin saattaa, niin meillähän ei ole tapahtunut juuri mitään. Mutta tänään on pärähtänyt! Keskiviikkona ja torstaina tuli kaksi rekallista tavaraa, mm. gyproc-levyjä, villaa, puhallisvillaa, muurauslaastia, tiiliä... Kamaa oli PALJON pihassa, hyvä kun sekaan mahtui. 


Nytten siellä paukutellaan ulkovuorilautoja seinään. Siis vau. Taas se näyttää vähän enemmän talolta. :)

Illalla kuulemma laitellaan eristeitä. Siis vau, meidän talo lämpimäksi. Siis vau. Tässähän ihan mykistyy!

----

Ai niin, on jälleen aika jakaa ruusuja! Olemme käyttäneet tuossa sisustuksen suunnittelussa Ylivieskalaista firmaa, eli Vieskan sisustajia. Siellähän on sisustussuunnitelman teko täysin ilmaista ja mitään ei ole pakko ostaa. Samalla kun mietitään värimaailmaa, niin samalla siihen nenän eteen isketään parkettia, laattaa, tapettia ja maalisävyjä ja katsotaan, että ne passaa yhteen. Täältä voi lukea meidän valintoja. Itse asiassa laatat onkin jo meillä (tai siis mun vanhempien kotona varastossa) ja ne on maksetukin. Ei yhtään tekis mieli latoa niitä jo paikalleen, eiii... :) 

Mutta lisää itse firmasta: paikan omistaa pariskunta, jotka molemmat ovat todella ammattitaitoisia. Ei pelkästään sisustamisen saralla vaan he oikeasti tietävät rakentamisesta jotain. Tältä mieheltäkin voi kysyä todella tyhmiä kysymyksiä ja aina saa asiallisen vastauksen. Ja siellä ei myydä sitä kallista, vaan sanotaan ihan rehellisesti että tämä on nyt semmosta keskihintaista, tämä halvempaa ja tämä kalliimpaa. He kertovat rehellisesti halvan ja kalliin eroista eivätkä väkisin tuputa sitä kalliimpaa vaihtoehtoa. Esim. lattiamateriaaleista keskustelimme todella pitkään. Yhden hyvän vinkin he antoivat juurikin lattioista; kun laittaa kerralla hyvän, niin sitä ei tarvitse muutaman vuoden päästä heti vaihtaa. Esim. jos ostaa halpaa laminaattia, niin pian tekeekin mieli vaihtaa se pois, jos se kopisee liikaa tai on muuten ikävän näköinen. Myös seinälevyjen laittoon heillä oli omat vinkkinsä, mutta siitä sitten lisää kunhan se tulee ajankohtaiseksi. ;)

Että tällaista meillä, entäs teillä? :)

Sitten kun...

Mulla on siis "sitten kun" -haaveita. Ei pelkästään sisustamiseen liittyvää vaan ihan näin yleisesti ottaen elämiseen liittyviä haaveita. Tässä pieni lista (ne jotka tuntee minut liian hyvin, niin ei saa nauraa!!):

Sitten kun talo on valmis, niin...

- minä kasvatan erilaisia marjapensaita ja teen syksyllä kellarin (niin minkä kellarin?) täyteen erilaisia hilloja ja mehuja. Omenoista loihdin herkullisia piirakoita ja olen tunnettu naisena, joka siellä Niemenharjun rannalla asuu ja tekee herkullisia säilykkeitä. Kasvatan myös omat kurkut, salaatit ja perunat. Siis ihan varmasti.

- teen joka lauantai suursiivouksen. Vien matot ulos, imuroin ja moppaan. Joka ikinen viikko. Ihan varmasti.

- alan hiihtämään talvisin järven jäätä pitkin. Siis nythän mä inhoon hiihtämistä ja pelkään järven jäätä, mutta sitten kun on talo, niin mä vedän kolmea lasta ahkiossa samalla kun kultainen noutaja vetää kahta muuta lasta pulkassa.

- mä alan kalastamaan ja loihdin eri kaloista mitä ihanimpia keittoja ja uunikaloja. Olen se nainen sieltä rannalta, joka kalastaa ja tekee hyviä säilykkeitä sekä uunikalaa.

- minusta tulee hirveä viherpeukalo. Minulla kasvaa hirveästi erilaisia puita ja kukkia ja meidän talo on tunnettu siitä, että siinä on niin kaunis piha.

- leivon joka lauantai pullaa ja leipää meidän leivinuunissa. Ylimääräiset pakastan isoon pakastearkkuun, josta on helppo kaivaa sitten kahvinisua yllättäville vieraille. Ihan varmasti.

Uskotteko? :D

---

Sunnuntaina tehtiin raksalla jotain. Siis minäkin ja ihan fyysistä hommaa! Lapio heilui kuin vanhalla tekijällä. Ainakin melkein. Tehtiin arkieteisen päätyyn tuollainen valukehikko valmiiksi ja huomenna se sitten valetaan.

Keskiviikkona sitten ulkovuoriasioita! :)

*huokaus*

Ei mitään uutta länsirintamalla. Ei mitään. Nyt on joku ihmeellinen luova tauko menossa raksan suhteen. Ei hommat etene ei. Mies lähtee tänään Ruotsiin työreissulle, palaa varmaankin perjantaina. Raksalla ei siis tapahdu mitään. Hieman vaan meinaa turhauttaa. Kunpa osaisi tehdä edes jotain siellä yksin. Mutta enhän minä. Tyydyn käyttämään syyslomani reissaamiseen (tänään palasin Jyväskylästä kolmen päivän reissulta) ja askartelemaan joulukortteja. Mikä lie kaamosmasennus on iskenyt päälle. Kamerakaan ei ole maisemissa, niin ei voi ottaa kuvia mistään. Äh.


Positiivinen uutinen on se, että eirajanaapuritontillavaansiinäseuraavassa on tapahtunut puunkaatoasioita tässä joku aika sitten. Siis vau. Ehkä siihenkin joku alkaa jonain päivänä rakentamaan. Lisäksi me elättelemme toiveita siitä, että se meidän naapuritontti olisi mennyt kaupaksi ja toivon mukaan joku tolokun immeinen sen olisi ostanut. Olisi kiva päästä keskustelemaan mm. siitä, että saadaanko rakentaa esim. 2,5 metrin päähän rajasta eikä siis viiden metrin päähän kuten laki määrää. Tulee muuten nimittäin vähän liian ahdas siitä meidän pihasta, kun sinne autotallikin joskus nousee. Että näin. :)


---


Pahoittelen tekstin sisällön puuttumista. Oli vaan pakko päivittää edes jotain. :)


---


Päivän vinkki: kannattaa käyttää ihmisiä raksalla vain parin kuukauden välein. Silloin vieraat saavat huokailla, että miten paljon olemmekaan saaneet aikaiseksi ja miten hyvältä kaikki näyttää. Tulee sellainen olo, että ehkä me olemmekin saaneet jotain valmiiksi! Nimim. "Veljenpojat" olivat ihmeissään siitä, miten paljon olimmekaan saaneet tehdyksi. :P

Raksavapaa viikonloppu - ainakin melkein

Jo kuukausi sitten päätimme, että kunhan katto tulee valmiiksi niin lähdemme kaksistaan reissuun jonnekin. Ihan sama minne, kunhan pääsee vähäksi aikaa raksasta eroon. No, katto ei nyt ihan täysin ollut valmis (n. 97 %), mutta läksimme silti Raaheen perjantaina. Ja yhdessä päätimme, ettemme puhu koko viikonloppuna rakentamisesta mitään - ja kappas vain! Lupaus piti! Ei käyty missään sisustuskaupassa, ei tapetti- saatikka kaakelikaupassa. Kiertelimme kaupunkia, osteltiin niitä näitä ja käytiin kiinalaisessa syömässä (ai että mä olenkin kaivannut kiinalaista ruokaa!). Tänä aamuna läksimme ajelemaan kotia päin. Iltapäivällä kun pääsimme kotiin, niin arki tuli heti vastaan. Hepe heitti haalarit niskaan ja läksi raksalle, minä jäin nököttämään kotiin. Ei mennyt kuin puoli tuntia, niin tuli käsky mennä raksalle siivoamaan. Ai mikä sotku siellä oli, kun eihän siellä oltu tehty viikonloppuna mitään?? No, tämmönen sotku (taattua kännykamera laatua):

Note to self: huopapalojen laittaminen kattoon aiheuttaa äärimmäisen paljon moskaa. Myös navakka tuuli vaikeuttaa siistinä pysymistä.

Nopeasti nuo tuli yhdessä siivottua, mutta tympeetä ylimäärästä työtähän tuo on, kun ne oli kerenny levitä niin isolle alueelle.

Tältä talo näyttää tällä hetkellä. Vielä ulkovuorilaudat ja ikkunat paikoilleen, niin sitten se vasta talolta näyttääkin!

Sisällä on aloitettu varovainen alajuoksujen kuivaaminen. Haikeudella muistelen niitä kuumia kesäpäiviä, kun ne laitettiin paikoilleen ja ne oli monta viikkoa kuivana. Pieni sadekaan ei haitannut, kun kesä kuivatti. Ikävä kyllä syyssadetta tuli tuossa joku aika sitten niin paljon, että joka paikka on nyt märkänä vaikka katto onkin päällä. Ja kun ikkunat ei vielä ole paikallaan, niin jotenkin ne alajuoksut pitäisi saada kuivaksi. Hepe rakenti sellaisen "minisaunan" muovista, jonka sisällä on lämpöpuhallin. Sitä sitten siirrellään pikkuhiljaa seinän vierttä etiäpäin, jotta paikat kuivuisi. :) Kosteushommeleita seuraamme tuollaisella sääasemalla,joka kertoo sisä- ja ulkotilan kosteuden. 

Oikeassa reunassa ylhäällä näkyy jollain lailla noita kosteuksia: talon sisällä on 84%, kun taas se toinen anturi on siellä "saunassa", jossa kosteus on enää vain 49%. Että kai se kuivatushomma toimii? :)

------

Raksalla on muuten tavattu erilaisia eläimiä. Ihan ensimmäisellä kerralla kun kävimme tuolla uudella asuntoalueella lähes vuosi sitten, niin näimme siellä pari kaurista loikkimassa. Sittemmin siellä on törmännyt lähes joka ilta pupuihin, jotka vauhkona pomppivat sinne tänne ja lisäksi yksi kissa on käynyt iskemässä juttua. Erikoisimpia eläimiä on ollut kärppä, joka livisti lavan alta karkuun sekä lepakko, joka oli päiväunilla lautakasassa. Meidän äiti sen sieltä löyti ja pieni naisellinen kiljaisu taisi päästä. Ja voi että lepakkoa otti päähän kun se herätettiin! Päästeli sellaisia viehättäviä ääniä siinä. Tietenkään kamera ei ollut silloin mukana, joten sekin elikko ikuistettiin puhelimella:

Siis yök! Isä sen sitten pelasti toiseen lautakasaan nukkumaan. Aika inhottava elikko. :/

Mutta että semmoinen päivitys! Kovasti äsken katselin toisten blogeja ja huokailin, että kaikki muut on jo niin paljon pidemmällä tuossa rakentamisessa kuin mitä me.... Mutta kun on päätetty itse tehdä, niin eiköhän sitä itse tehdä ihan loppuun asti. Ehkä sitten jouluksi 2011 pääsisi kotiin.... :)

Vähän kuulumisia

Niinpä niin. Yksi mies sai kenkää, mutta onneksi vauhti ei kauheasti hidastunut. Sade oli ainut, joka aiheutti pari päivän paussin kattohommissa. Onneksi sunnuntaina oli todella hyvä keli ja saatiin hommat taas etenemään!


Otettiin äipän kanssa urakaksi siivota talo sisältä ja ulkoa. Sisälle olikin kertynyt suhteellisen mukavasti kaiken maailman sahanpurua ja tuulensuojalevyn moskaa, mutta niin vaan saatiin kaikki lakaistua pois! Sen märän moskan kun sai tuhottua, niin lattian kuivuminenkin nopeutui huomattavasti. :) Minä pönttö en ottanut tietystikään ennen -kuvaa, nyt on vain tarjolla jälkeen:

Kylläpä lattia kiiltää!!

Tänään sitten katto tuli lopullisesti valmiiksi. Tai siis alushuopa on paikallaan, palahuopa odottaa vielä katolle pääsyä. :) Kiitos ukkelit kovasti, olitte ahkeria!

Ikkunat ja ovet tulla pärähti tänään tontille, viimeinkin. Nopealla vilkaisulla kaikki näytti olevan ehjiä. Huomenna sitten siirellään niitä sisälle, ensi yön saavat kölliä vielä pihalla. :)

Kuvaa katollisesta talosta ei ole, kun ei tuo kameran salamavalo ihan riittänyt. Ehkä huomenna sitten. :)

Muutos henkilöstössä

Vesikattourakan henkilöstö väheni tänään yhdellä henkilöllä. Työnjohdon kanssa ylitsepääsemättömään eripuraan ajautunut evp-rakennusmies päätti aamun motivaatiokeskustelun tuloksena lopettaa omaehtoisesti työt raksallamme.

Potkuja tiedossa?

Nyt niitä tulee, risuja.

Rakentaminen osaa olla yhtä perkelettä.

Jokainen rakentava tämän tietää ja juuri siksi blogissamme ei ole uhrattu montaa riviä asian toteamiseen ja vahvistamiseen. Mutta - koska rakentaminen osaa olla yhtä perkelettä - on sekin asia tietenkin jotenkin puolihuolimattomasti tuotava esille. Nyt kun vesikatto alkaa olla kohta valmis, voi sen jo ironisesti kokemuksen syvällä rintaäänellä tehdä.

Suuri osa perkeleellisyydestä sikiää siitä, että Suomessa on noin 5 359 742 oikeaa mielipidettä rakentamisesta. Kuten kaikissa rakennusprojekteissa, myös meille mielipiteitä on sadellut. Ja mikä positiivista, niiden avulla on ratkottu monia pieniä ja isoja ongelmakohtia. Varsinkin suunnitteluvaiheessa mielipiteet ovat olleet arvokkaita. Nyt kun projekti on käynnissä ja monissa asioissa on painettu jo sitä "Lukitse" -nappia, mielipiteiden valtavirta on kääntynyt rakentajaa vastaan.

Kaikkein stressaavinta on havaita, kuinka rakennustyöstä velkarahoillamme palkkaa nauttivilla ihmisillä ei läheskään aina tunnu olevan kunnioitusta rakentajia kohtaan. Ei mielipiteissä, eikä teoissa. Hyvistä työmiehistä blogissa on ilo kirjoittaa, mutta niistä huonommista... mitä niistä nyt sitten rakentavasti sanoisi:

- Viimeksi tänään työmaalla on nähty krapulaisen rakennusmiehen 3 tunnin mittainen (velkarahalla sekin aika maksettava) räyhäys siitä, miten asiat on tehty vinoon, väärin ja päin persettä. Luulisi edes ammattimiehen ymmärtävän, ettei keskeneräistä kannata arvostella, vaan on parempi keskittyä työntekoon.

- Peruskivi tuli tehtyä asiallisesti, mutta sen tehneen sankarin junailemissa muissa jutuissa onkin ollut jälkijunailua ja tulee olemaan. Porrasterassien anturoiksi tarkoitetuista betoninopista ei ole edes verkonpainoiksi ja sadevesiputket on vedetty nurkkiin niin timmisti kiinni, ettei kaivojen asennuksesta tulla selviämään ilman reiluhkoa lapioimisurakkaa. Reilusti riittämään mitattu pääkaapelikin hupeni samassa käsittelyssä tyngäksi, joka saatiin juuri ja juuri kiinni sähkökaappiin. Kaikeksi hyväksi päälle saatiin liuta piruilua, jonka seassa myös syyllisyys siirtyi luontevasti rakentajalle. Ja tästä piti toki myös maksaa.

En sano, etteikö työmaalla olisi liuta omia virheitä tai yksinkertaisesti keskeneräisiä asioita fiksattavana, mutta muiden mielitekojen ymmärtämisen suhteen kahvi on pöytäliinalla.

Varmistin on poistettu.

Yksi rasaus vielä ja tämä rakentaja alkaa jakamaan pikapotkuja.