Tiilenpäitä lukemassa

Puuh! Käytiin tänään tutustumassa asuntomessujen antiin Kuopion Saaristokaupungissa. Lääh! Aurinkoinen päivä, yli kolmekymmentä taloa, portaita portaiden perään ja valkoista - paljon valkoista. Ei ihme, että nyt jalat ovat turtana ja silmissä sumentaa.

Yleisarvioni messujen kohteista rakentuu pelottavan luontevasti suomalais-ugrilaisen passiivisagressiiviseen muottiin (kuten se näytti messuvieraiden kohdalla rakentuvan 95 % kohdalla). - Toisin sanoen: sisään tullessa voisi sanoa jotain positiivista vaikkapa avaruudesta, valoisuudesta ja oivaltavasta tilankäytöstä, mutta ei. Sanaista arkkua raotetaan vasta siinä vaiheessa kun silmiin osuu se ensimmäinen asia, jota et missään nimessä halua. Luontevuus taitaa tulla siitä, että on helppo kertoa mistä ei pidä. Pitäminen taas vaatii enemmän työstöä, vertailua ja uskallusta sanoa se ääneen välittämättä vasta-argumenteista.

Lähdin asuntomessuille odottaen, että pääsen vertailemaan erilaisia tiloja ja tuotteita. Tässä suhteessa tuli se pettymys. Oli turhauttavaa, että samat valmistajat toistuivat talosta toiseen. Syksyn mittaan on edessä esim. väliovien hankinta, jonka evästykseksi messuilla oli tarjota maanvyöryn lailla Jeldwenin ovia. Ovet eivät ole vakuuttaneet kaupassa, eikä niiden rankingsijoitus noussut messuillakaan. Elisan mainoksen isäntämiehen sanoin: - Noo... se nyt on tuollainen... rimpula.

Tiloista taas oli vaikea löytää inspiraatiota tiloiltaan ja sisustukseltaan varmasti "perinteisempään" taloomme. Monissa kohteissa tilojen toimivuutta ja muunneltavuutta oli mielestäni uhrattu armottomasti vain siksi että tärkeimpään oleskelutilaan oli saatu raivattua avaruutta ja valoisuutta. Julkisuudessa paljon hoettu mantra "tehoneliöistä" tuntui nurkkaanheitetyltä. Tiloista jäi hämmentävä kuva... oleskelutilan ympärille ja yläpuolelle levittäytyivät sokkeloiset käytävät, lukuisat kapeat portaikot ja parempaa virkaa etsivät tasanteet. Lopputuloksena on budjetiltaan satojen tuhansien eurojen taloja, joiden makkariin, pesuhuoneeseen tai kodariin loppusijoitettuna jopa Kakolan veikko heittäytyisi vallan klaustrofobiseksi. Tässäkö syy siihen, että suurin osa messukodeista oli niin valkoisia että silmiin koski?

Liekö Mario Bros ja Nokialandian työympäristö sulattaneet suunnittelijoiden nystyrät? Tehoneliöt, muunneltavuus ja todellisuus eivät mielestäni voi toimia matriisiorganisaation tyyliin kaikki tekevät kaikenlaista päällekkäin samaan aikaan, mutta sittenkin vain väliaikaisesti. Elämäntilanteet muuttuvat, näin on. Koti vaatii silti niiden näyttämönä kunnon jäsentelyn. Turvan ja pysyvyyden tunne kun taitaa olla yksi niistä isoista jutuista, joista talonrakentaja unelmoi (?).

Kohteiden joukossa oli muutamia selvästi edukseen erottuvia väriläiskiä. Itselle mieluisin oli kohde 10 (Tiilerin Tervapääsky). Sen sisätiloissa oli valkoisen peruspinnan vastapainona käytetty runsaasti punatiiltä, punaista väriä ja lasielementtejä. Lopputulos oli samaan aikaan pelkistetty, kodikas ja rohkea. Mielenkiintoinen projekti oli myös kohde 28 (Aamusäde), jonka puuliitoksin koottua runkoa ja puumateriaalin monipuolista hyödyntämistä ei näin metsämiehenä voinut olla ihailematta.

Tiilitalojen katveesta löytyi myös kiinnostavaa tuotepuolta. Viime aikoina olen pyöritettyt ajatusta siitä, josko muuraisimme saunan ja pesuhuoneen välisen seinän tiilistä. Kaakelointi pesuhuoneen puolelle kun taas saunan puoli saisi olla paljaalla saumapinnalla. Kunhan löytyisi pesutilojen kanssa kuvaan sopiva tiili... Messuilla kohdalle osui tällainen:



Harmaa perusväri sopisi samaan kaavaan pesuhuoneen lattian ja harmaiden seinälaattojen kanssa. Käsinlyötynä siinä olisi lisäksi löylyissä enemmän silmänruokaa kuin peruspanelissa. Kysymysmerkkejä ovat hinta ja toiseksi se, saako tiilen rapattua ja kaakeloitua pitävästi? Tämä vaatii lisäselvityksen...